Markkinointi luo hyvinvointia

Korkeatasoisten innovaatioiden ja huipputekniikan maassa, Suomessa, pidetään laadusta kiinni. Se on hyvä asia. Laadusta pidetään kuitenkin niin tiukasti kiinni, että tuotetta/palvelua kehitetään ja kehitetään (piilossa uteliailta), että kun aika sen julkistamiselle tulee, juna on jo mennyt. Ja voiko olla, että ruotsalaiset tekivät melkein yhtä hyvän tuotteen ja valtasivat sille markkinat. Tällaisia tarinoita kuulee aika paljon.

Meidän pitää vähitellen hyväksyä beta-aikakausi. Pitää uskaltaa laskea jotain keskeneräistä ulos ja antaa asiakkaiden osallistua kehitystyöhön. Maailma ei ole valmis koskaan.

Tärkeintä on olla yhteydessä asiakkaisiin jo ennen tuotantoprosessia. Vaihe 1 on asiakkaiden todellisten tarpeiden kartoittaminen ja havaitseminen. Se on paljon muuta, kuin miksi ”markkinointi” usein mielletään. Markkinointi ei ole mainontaa. Mainonta on kyllä näkyvä osa markkinointia. Sen avulla annetaan lupaus. Markkinoinnin avulla ylipäätään selvitetään, mikä lupaus pitäisi antaa, ja ennen kaikkea mihin lupauksen yritys pystyy vastaamaan. Ja siitä eteenpäin markkinoinnin tehtävä on pitää yhteys asiakkaisiin.

Markkinoinnin legendaksi (joita on kymmenen henkilöä) maailmassa valittu Christian Grönroos on määritellyt markkinoinnin lupausten johtamiseksi. Se koostuu kolmesta elementistä: lupausten antamisesta, lupausten pitämisestä ja strategisesti kaikkein kriittisimmästä osasta, nimittäin lupausten mahdollistamisesta. Tämä jälkimmäinen vaatii koko yrityksen toiminnan organisoimista siten, että se voi todella toteuttaa vastuullista markkinointia asiakaslähtöisesti.

Kun markkinointi toteutetaan näillä kolmella elementillä, syntyy transaktioita asiakkaiden kanssa ja kassavirtaa. Sillä kehitetään toimintaa ja maksetaan palkat. Palkoilla maksetaan verot. Veroilla maksetaan yhteiskunnan ylläpito ja hyvinvointi. Raha kiertää niin kuin sen pitääkin. Vaihdanta toimii ja luo toimeliaisuutta eli talouskasvua.

Markkinoinnin merkitys hyvinvoinnin luojana on nimenomaan kysynnän ja tarjonnan tuominen toistensa luo ja tätä kautta vaihdannan edistäminen. Mikä sitten vaihtoehto olisi? Olisiko se hyvä?