Olen usein miettinyt feissarimyyntiä ilmiönä. Sen täytyy olla kannattavaa, koska muuten sitä ei olisi. Toisaalta minulla ei ole mitään tietoa feissareiden palkkatasosta – onko tämä niitä kaupankäynnin muotoja, jotka kannattavat yritykselle aina, koska palkkaa ei makseta muusta kuin kertaonnistumisesta. Tämä puolestaan voi olla omiaan venyttämään myyntiargumenttien paikkansapitävyyttä. Myynti kohdistunee lähes sataprosenttisesti kuluttaja-asiakkaisiin, joita sinänsä on mielekästä etsiä kadultakin. Feissarin täytyy olla sitkeä, työtä pelkäämätön ja valmis laittamaan itsensä rohkeasti likoon – ainakin kokeilumielessä. Pitäisin aikaisempaa feissarikokemusta jopa hyvänä kokemuksena työnhakijalla.
Erityisesti sähkösopimusten myynti on kiinnittänyt viime aikoina huomiotani ja samasta kirjoitti nyt Helsingin Sanomat. Sähköyhtiöiden myyntipisteitä on jokaisessa yleisötapahtumassa ja kadun helteestäkin löytyy feissareita. Oma viimeisin kokemukseni on Porin Suomi Areenasta heinäkuulta, jossa olin käymässä työni puolesta.
”Onko sähkösopimusasiat kunnossa?” Mielestäni oli, koska olin kilpailuttanut sähköt sekä kotiin että mökille viime vuodenvaihteessa, mutta keskustelua sitkeästi jatkettiin. Myyjä kysyi tämänhetkistä sähköyhtiötäni ja sen kerroin. Hän vastasi, että ei ole ikinä kuullutkaan kyseisestä yhtiöstä.
En tiedä olisiko minun pitänyt – mahdollisesti odotusten mukaan – huolestua tekemästäni päätöksestä ja alkaa miettimään sen järkevyyttä, kun sähköntoimittajanikin oli ”tuntematon”. Ja jatkaa keskustelua. Mutta kun sähkö kuitenkin tulee joka päivä piuhaa pitkin ja laskukin löytää perille, en ollut erityisen huolissani siitä, että olin valinnut tuolloin edullisimman tarjouksen ja markkinasähkön tukkumyyjän, joka ei ole Suomen suurimpien ja tunnetuimpien sähköyhtiöiden joukossa. Minulle oli sama mitä sähköä myytiin, hinta ratkaisi. Mutta esimerkiksi enemmän luontoarvoja painottava ja varsinkin ydinvoimaa kammoava kuluttaja olisi tietenkin voinut tehdä toisenkin valinnan. Samoin vaikka oman kotiseudun yhtiötä kannattava.
Sähkösopimuksesta saa siis helposti uuden tarjouksen halutessaan vuoden aikana useita kertoja vain siten, että liikkuu ihmisten ilmoilla. Varsinaisena kilpailuttamisena sitä ei kuitenkaan välttämättä voi pitää, jos nykyisen energiayhtiösi nimen kerrottuasi saat tarjouksen, joka on juuri nyt sattumoisin edullisempi kuin voimassa oleva sopimuksesi. Kuluttajan kannalta myyntitilanne näyttäytyy myös sellaisena, että puntarin toisella puolella on itsensä tunteminen vähän tyhmäksi tekemiensä valintojen perusteella, jos nyt ei haluakaan uutta ehkä edullisempaa tarjousta. Ja toisella puolella vaakaa on sitten se, että kuka ottaa uuden tarjouksen joka kerta, useita kertoja vuodessa, kun sitä tarjotaan kadulla kävellessä.
Itse en ole valmis tähän kaupankäynnin muotoon, vaan haluan vertailla laajemmin. Ja saada sen tunteen, että myyjä tarjoaa rehellisin argumentein minua oikeasti hyödyttävää ratkaisua.