Se oli niitä harvoja kertoja, kun Petra Karastia todella jännitti. 18-vuotias Petra katseli Teatterikorkeakoulun käytävällä lämmitteleviä tanssijoita ja ajatteli, ettei tule pärjäämään heitä vastaan. Ei, vaikka hän oli harrastanut 11 vuotta klassista balettia, suunnitellut tanssinäytöksiä, pitänyt aerobic-tunteja ja lasten satubalettia sekä toiminut muutamien artistien taustatanssijana.
Petra kääntyi kannoillaan eikä astunut saliin, jossa pidettiin Teatterikorkeakoulun tanssilinjan pääsykokeet.
− Se on ainoa juttu, joka minua on elämässäni todella kaduttanut. Miksi en uskaltanut?
Sen jälkeen Petra sitten onkin uskaltanut.
2000-luvun alkupuolella hän toimi jääkiekkoseura HIFK:n klubiemäntänä mutta alkoi haaveilla musiikkialasta ja siitä, että pääsisi myymään bändien keikkoja.
− Soitin Lasse Norrekselle ja kysyin, voisinko tulla hänelle assistentiksi. Hän sanoi, että tarvitsisi kyllä assistentin, mutta hänellä ei ole varaa palkata sellaista eikä aikaa haastatella minua.
Jonkin ajan kuluttua Petra soitti uudestaan. Jälleen Norres vastasi, että tarvitsisi kyllä, mutta hänellä ei ole aikaa tavata.
Petra soitti vielä kolmannen kerran. Tällä kertaa hän pyysi Norresta katsomaan kalenteriaan kaksi kuukautta eteenpäin. Löytyisikö esimerkiksi tältä viikolta yhtään vapaata koloa?
Tapaaminen järjestyi jo samaksi illaksi helsinkiläiseen Mamma Rosa -ravintolaan. Norres kysyi, juoko Petra kahvia vai ottaako oluen.
− Vastasin, että yksi olut, kiitos. Ajattelin, että olen nyt tulossa musiikkimaailmaan.
Viihdeala vei mennessään
Työ Lasse Norreksen Riopop Oy:ssä ja Dex Viihteellä vei Petran etsimään ja myymään nousevia artisteja, juontajia ja bändejä. Hän kuunteli demoja, myi esimerkiksi Scandinavian Hunkseja, näki Gimmelin tyttöjen huippuhetkiä.
− Kun Juha Tapiolta oli tullut ensimmäinen sinkku, menin hänen kirkkokonserttiinsa viemään käyntikorttia ja pyytämään häntä meidän riveihimme.
Sujuvasanaista ja esiintymistaitoista Petraa pyydettiin usein mukaan erilaisiin projekteihin. Uusi vaihe Petran uralla alkoi, kun työkaveri kuuli, että Radio Suomipopilla oli tarvetta juontajalle.
Petra pääsi tekemään aluksi nauhoitettua lähetystä. Hän juonsi ensin iltaohjelmaa ja pian jo päivälähetystä. Kohta hän huomasi juontavansa myös yritystapahtumia, Radio Suomipopin kiertueita ja Ruisrockia.
Kun Petra oli työskennellyt radiossa kolme vuotta, hän oli 35-vuotias ja työpaikalla alkoi muutosvaihe. Petran pesti päättyi. Samalla tarjoutui tilaisuus miettiä, mihin suuntaan nyt pitäisi lähteä.
Petra oli ehtinyt urallaan jo paljon. Hän oli työskennellyt sihteerinä, siivoojana, myyjänä, tehnyt mallin töitä ja muita pr-tehtäviä, ollut armeijassa, työskennellyt Helsingin sotilasläänin esikunnassa, pelannut telkkarissa Speden Speleissä, näytellyt muutamissa sarjoissa, emännöinyt Urheilukanavalla leikkimielistä kilpailuohjelmaa. Aina hänellä oli ollut meneillään useampi projekti tai työ samanaikaisesti.
− Aloin miettiä, mikä minusta tulee isona. Otin pienen aikalisän, jonka aikana tein juontokeikkoja ja auttelin erään kuntosalin myyntiä. En jaksanut enää juosta kissanristiäisissä vaan halusin säännöllisen työajan.
Uudelle uralle
Petra kiinnostui Manpowerilla avoinna olevasta HR-konsultin paikasta. Ongelma oli, että hänellä ei ollut minkäänlaista työkokemusta vastaavista tehtävistä. Koulutuksenkin osalta CV:ssä oli vain markkinointimerkonomin tutkinto ja hieman media-alan koulutusta. Petra mietti, mitä sellaisia taitoja hänellä on, joita kyseisessä työssä tarvitaan.
− Kerroin, että olen hirveän hyvä haastattelemaan, tulen hyvin toimeen ihmisten kanssa ja osaan auttaa ihmisiä löytämään vastauksia kysymyksiin.
Petra sai kuin saikin työn.
Kolme ja puoli vuotta kului, kunnes Manpowerilla aloitettiin yt-neuvottelut ja Petra joutui irtisanotuksi. Tähän saakka hän oli onnistunut lähes kaikessa, mihin ryhtyi.
− Se oli opettavainen hetki. Mietin, mikä minussa on huonoa, kun joudun lähtemään. Päivä siinä meni, että vain itketti ja samaan aikaan raivostutti.
Vertaistuki auttoi tilanteesta eteenpäin.
− Päätimme muiden irtisanottujen kanssa, että nyt otetaan pullakahvit ja aletaan kehua toisiamme. Tajusimme, että kyse ei ole meidän huonoudestamme vaan yrityksen tilanteesta.
Haastavia asiakastilanteita
Uusi työpaikka löytyi melko pian. Petra meni TE-toimistoon ilmoittautumaan työttömäksi työnhakijaksi ja huomasi, että siellä oli paljon jonoa.
− Kysyin, tarvittaisiinko siellä uutta työvoimaa.
Tilaisuuteen tarttuminen kannatti, ja Petralle järjestyi työpaikkahaastattelu TE-toimistoon. Asiassa oli vain yksi ongelma: Petra oli raskaana.
− Kerroin haastattelussa suoraan, että nyt on tällainen tilanne. Olen raskaana mutta haluaisin kuitenkin tulla töihin.
Petra sai työn. Ensin tehtiin määräaikainen työsopimus, mutta ennen äitiysloman alkua työsuhde vakinaistettiin.
− Minut palkannut henkilö on vieläkin töissä TE-toimiston Pasilan toimipisteessä. Siinä on mies, joka tekee töitä suurella sydämellä.
Petran oma irtisanomiskokemus osoittautui työvoimaneuvojan tehtävässä kullanarvoiseksi, sillä nyt hän ymmärsi muita irtisanottuja aivan uudella tavalla.
− Minulle ei kukaan voinut sanoa, että ethän sinä tiedä. Aloitin usein kertomalla, että minutkin irtisanottiin puoli vuotta sitten. Kerroin huonommuuden tunteistani. Silloin ihminen ymmärtää, että tuo on tuntenut samoin kuin minä tunnen nyt, mutta hän on saanut töitä. Ehkä minäkin pystyn siihen.
Työ oli välillä rankkaa, sillä vastaan tuli monenlaisia kohtaloita ja tilanteita. Petra huomasi, miten tärkeää yritysten on hoitaa irtisanomisprosessi mahdollisimman hyvin. Huonosti hoidettu prosessi voi luoda ihmiselle todella huonon olon.
Yksi vaikeimmista tilanteista oli tapaaminen vanhemman herran kanssa.
− Hän ilmoitti aluksi, ettei häntä kiinnosta katsoa, miten töitä etsitään. Hänen päämääränsä oli kuolla.
Petra lähti juttelemaan asiakkaan kanssa kaikenlaisista asioista. Hän antoi miehelle tilaa tuntea niin kuin tuntee ja yritti auttaa löytämään niitä positiivisia asioita, joita tapahtuu, kun mies jälleen työllistyy. Seuraava tapaaminen sovittiin viikon päähän.
− Kun hän tuli silloin ovesta sisään, huokaisin helpotuksesta: hän elää.
Tapaaminen sujui paremmassa hengessä. Lähtiessään mies kätteli Petraa ja sanoi: ”Kyllä tämä tästä. Oli vain niin paha olo, kun tulin.”
Uskalla olla sinä
TE-toimiston pestin jälkeen Petra toimi muun muassa asiakkuusjohtajana Adeccolla ja rekrytointipalvelu Sihdin myyntipäällikkönä. Hän kehitti myyntiä ja myi yrityksille rekrytointi- ja uudelleensijoittumispalveluita, arviointeja ja muita henkilöstönvuokraukseen liittyviä palveluita. Tällä hetkellä hän työskentelee myyntipäällikkönä Eilakaisla Oy:ssä.
− Minua kiehtoo myynnin lisäksi modernin myynnin koulutus, sosiaalinen media ja tapahtumien ideointi.
Sekä työssään että oman kokemuksensa kautta hän on päässyt syvälle työllistymisen ja työn tekemisen maailmaan. Hän kannustaa kokeneita työntekijöitä jatkamaan itselle tärkeiden asioiden tavoittelemista työelämässä.
− Monella kokeneella työntekijällä on paljon nuoria kollegoita, ja paikasta työelämässä joutuu jollakin tasolla taistelemaan. Mutta vaikka mittariin tulee tietty numero, voi edelleen kokea vaikka mitä. Jos jää pelkäämään, että nuoremmat ajavat ohi tai ei osaa, kaivaa itselleen kuoppaa. Sen sijaan kannattaisi löytää itsestään hyvät asiat ja vahvuudet, pitää niitä yllä ja imeä nuorista energiaa.
Kun ikää karttuu, uskaltaa olla oma itsensä. Se voi olla vapauttavaa.
− Kun toimin radio- ja viihdealalla, yritin ehtiä joka paikkaan ja olla sellainen kuin muut haluavat. Nyt tiedän mitä tarvitsen, jotta voin hyvin fyysisesti ja psyykkisesti ja miten luodaan energinen ja positiivinen vire työelämään.
Petra rakentaa elämänsä ja hyvinvointinsa kokonaisuutta useista palasista. Säännöllinen päivätyö tuo tasapainoa, mutta Petran hyvinvoinnin kokonaisuuteen kuuluu myös projekteja ja keikkoja − sähäkämpää tekemistä.
− Olen aina ollut sillisalaatti-ihminen. Rakastan juontamista ja tapahtumien tekemistä mutta olen ennen kaikkea myyjä. Tällä hetkellä teen päivätyön ohella myös myynnin koulutusta ja työstän kirjaideaani. Välillä teen näyttelijän töitä.
Ihmisten auttaminen ja kohtaaminen on se juttu, joka tuo eniten energiaa. Petra onkin tänä vuonna mukana Team Rynkebyn Espoon joukkueessa, joka pyöräilee kesällä Pariisiin ja kerää rahaa syöpäsairaille lapsille.
Matka kestää viikon ja kilometrejä kertyy noin 1 200. Peruskuntoa kasvatetaan koko kevät. Liikuntaa pitäisi tulla noin kahdeksan tuntia viikossa. Se vaatii melkoista itsensä johtamista perheelliseltä naiselta, jolla on päivätyön lisäksi näin monta rautaa tulessa. Petralta on kysytty, miksi hän vielä viitsii lähteä moiseen, kun on lähes viisikymppinen.
− Ikä ei saa olla esteenä sille, että uskallan olla minä.