Ovatko johtajat viisaita?

ovatko johtajat, viisaita, rohkeita ja vastuullisia

Ovatko nykyiset johtajat rohkeita, viisaita ja vastuullisia, kysyivät Jukka Jokiniemi ja Terho Puustinen Helsingin Sanomissa 5.9.2015. Omasta kokemuksestani uskaltaisin sanoa, että kyllä ovat. Jokaisesta organisaatiosta löytyy joku, jolla on ymmärrys siitä, mitä organisaatiossa ja sen ympärillä tapahtuu. Löytyy johtaja, jolla on muistijälki siitä, miksi yritys on olemassa. Johtaja, joka tuntee oman talon osaamiset, kyvykkyydet, rajoitteet ja mahdollisuudet. Johtaja, jolla on näkemys siitä, miten tällä osaamisella luodaan arvoa ja luodataan uutta. Johtaja, joka on rohkea tutkimaan olemassa olevaa, ja joka on kyvykäs näkemään potentiaalin, kuulemaan sen, mitä ei sanota tai kirjoiteta, kysymään kysymykset, jotka tuovat hiljaisten äänen ja käytännön tiedon uteliaan kuuluville.

Johtajuus ei ole asemassa, vaan henkilön tavassa havainnoida maailmaa, hänen aikomuksissaan ja siinä, millaisen suhteen hän luo ympäristöönsä.

Jokainen voi määrittää itse hyvän ja huonon johtajuuden rajan ja sen, kuinka selväpiirteisenä tuon rajan kokee. On varmaan turvallista olettaa, että jokainen pyrkii omista lähtökohdistaan, tavoitteistaan ja katsomuksestaan käsin toimimaan rationaalisesti ja oikein.

Vai oletko kuullut, että joku lähtökohtaisesti ilmoittaa johtamisfilosofianaan, että muut ovat hänelle vain välineitä omaan maaliin pääsemiseksi? Jostakusta, jolle tavoitteiden saavuttamisen hinnalla ei ole väliä? Kuka muka on tavannut kahvipöytäkeskusteluissa kiertävien tarinoiden myyttisen johtajahahmon, joka innosta puhkuen julistaa arvoja, peräänkuuluttaa niiden mukaista toimintaa vain vesittääkseen kaiken sillä, että oma toiminta on sanojen kanssa täydessä ristiriidassa?

”Huono johtajuus antaa rajoillemme hahmon ja tekee näkyväksi sen mikä on meille tärkeää ja mitä kaipaamme. Se pakottaa valitsemaan ja katsomaan itseä syvälle silmiin. ”

Maailma on värikylläinen paikka ja hyvän johtamisen rinnalla myös huono johtajuus on elinehto, yksi keskeinen kypsymisen ja kasvun moottori. Se tekee hyvän johtajuuden näkyväksi ja omat arvot eläväksi. Kun huono johtaja verhoaa johtajuutensa oikeilla sanoilla, syntyy taidokkaasti epävarmuutta. Tila, jossa selkeäkin tavoite ja tehtävä pitävät jatkuvasti varpaillaan, sisältä käsin. Divide et impera – hajota ja hallitse – on strategia, jossa hankitaan ja ylläpidetään valtaa hajottamalla valtakeskittymät useampaan osaan, jotta niillä olisi yksinään vähemmän vaikutusvaltaa kuin yhdessä. Huono johtajuus auttaa näkemään värikirjon laajemmin. Musta ja valkoinen eivät ole ainoat vaihtoehdot, ne ovat poikkeustapauksia harmaan sävyjen ääripäissä.

Tilanne ja asiayhteys määrittävät lopulta, mikä kulloinkin on hyvää johtamista. Eri tilanteet vaativat erilaista lähestymistä, erilaista johtajuutta, erilaista käyttäytymistä. Rohkeutta on toimia silloinkin, kun varmuutta onnistumisesta ei ole. Nähdä jotain, jota ei vielä ole ja antaa sille hahmo. Vastuullisuutta on tehdä päätöksiä, jotka pitää tehdä. Viisautta on nähdä toiminta ja vaikutukset, jotka saadaan aikaan. Tärkeintä ei ole se mitä jää viivan alle vaan se, mitä tehdään viivan päällä. Alin rivi seuraa kyllä perässä.

Vasta aika todistaa johtamisen ja johtajan toiminnan hyväksi tai huonoksi. Huonon johtajuuden perintönä on puuttumattomuuden kulttuuri, turhautuminen ja katkeruus. Hyvä johtaja jättää jälkeensä – hyviä johtajia. Etsimisen, henkilökohtaisen kasvun sekä jakamisen kulttuurin. Asemasta riippumatta. 

Kohtaaminen ja liittyminen, vaikuttaminen ja vaikuttuminen ovat voimia, jotka saavat aikaan isoja ilmiöitä. Niistä kumpuaa innovatiivisuus nähdä toisin, rohkeus lähteä toteuttamaan, kokeilemaan ja oppimaan jotain, mitä ei vielä osaa. Viisaus kuunnella, arvostaa palautetta ja pysyä nöyränä oppimaan lisää.  Vastuullisuus siitä, että tehdään oikeita asioita ja oikeista syistä. Voimia jotka muistuttavat, miksi ollaan olemassa, ketä varten ja millaisen jäljen haluamme jättää jälkeemme.

Mieti hetki seuraavaa tapaamistasi ja sille asettamaasi tavoitetta. Sitä, miten valmistaudut ja itse tapaamista. Entä jos seuraavan kohtaamisen varsinainen tavoite olisikin olla rohkea ja viisas ja vastuullinen?

Todellinen johtajuus erottaa mikä on hyvää. Ja mikä on hyvän vastakohta.

Mikko Babitzin, Business Development Manager, Executive Coach

Kirjoittaja on liiketoiminnan kehittäjä, valmentaja ja intohimoinen alppihiihtäjä. Johtaa työkseen muutosprojekteja ja muuttaa johtamista. Hän tutkii erinomaisuuden dna:ta ja onnistumisten rakennetta sekä yrittää tehdä mahdottomasta mahdollista.

www.adare.fi
Twitter: @Mikkotweeting
Blogissa: mikkobabitzin.blogspot.fi