Yrittäjän eläketurvan ja maksun perustana on yrittäjän oma arvio, kuinka paljon hän maksaisi palkkaa tekemästään työstä. Tämän laskeminen tuottaa ongelmia, kun maksut erääntyvät kuukausittain ja niistä saatava hyöty mielletään vasta eläkepäiviin.
– Moni yrittäjä vakuuttaa omaa työpanostaan alakanttiin. He varautuvat alhaisella vakuutusmaksulla usein tilanteisiin, joissa tulot yllättäen laskevat ja yrittäjällä ei olisi varaa maksaa täysimääräisiä vakuutusmaksuja, Eläketurvakeskuksen johtaja Mikko Kautto kertoo.
Vaikka alivakuuttaminen on selkeä ongelma, on yrittäjissä paljon myös niitä, jotka laskevat maksunsa tarkasti todellisen tilanteensa mukaan.
– Vakuuttamisen jakauma on erikoinen. Alarajalla on paljon maksajia, mutta vastaavasti on myös korkeita vakuutusmaksuja maksavia. Iäkkäämmillä on selvästi korkeampi YEL-työtulo. Eläke alkaa kiinnostaa, kun se eläkeikä lähestyy.
Epätyypillisissä työsuhteissa työskentelevien ja itsensä keikkatöillä työllistävien joukko kasvaa. Heille yrittäjäeläketurva on ongelmallinen, sillä moni ei pääse yrittäjän eläketurvan piiriin vaikka haluaisi.
– Osa työstä jää kokonaan vakuutuksen ulkopuolelle, koska vuosittaisen työn määrä ei mahdu ansaintarajojen sisälle tai yrittäjätyö on liian epäsäännöllistä. Kun palkanmaksajaa ei ole, keikkayrittäminen voi jäädä eläketurvan katveeseen. Ne, jotka tekevät palkka- ja keikkatyötä lomittain saavat eläketurvaa vain palkkatyöstä. Tämä pienentää ansiosidonnaisia etuuksia muun muassa sairauden tai työttömyyden aikana.
Tasapuolinen järjestelmä
Yrittäjiä mietityttää myös se, tarjoaako yrittäjäeläke riittävän turvan. Tämä on poikinut kritiikkiä siitä, että vakuutusmaksut ovat kohtuuttomia verrattuna niistä saataviin eläkkeisiin. Yrittäjien asemaa verrataan työntekijöiden eläkemaksuihin ja niistä saataviin eläkkeisiin.
– Palkansaajille, yrittäjille ja eräille erityisryhmille on kullekin omat eläkkeitä koskevat lait. Niissä kaikissa on kuitenkin samat maksutasot ja myös eläkkeiden määräytymisehdot ovat kaikille samat. Yrittäjille maksu näyttää suuremmalta, koska maksuille ei ole jakajia, kuten palkansaajille työnantajat. Työnantajan ja työntekijän maksama eläkemaksu on samansuuruinen kuin yrittäjän ja tuotto on samalla vakuutustasolla sama.
Eläkevakuutuksen riskitaso on huomattavasti alhaisempi ja tuotto on varmempi kuin sijoitusten. Vakuutuksen tuotto realisoituu vasta, kun riski, kuten sairastuminen, työkyvyttömyys tai eläkeikä, tulee ajankohtaiseksi.
– Eläke kattaa ihmiselle taatun kuukausittaisen eläke-etuuden, vaikka ihminen eläisi 120-vuotiaaksi.
Varma turva ja tuotto
Moni yrittäjä vertailee eläkevakuutusta ja sijoitusta tuoton näkökulmasta.
– Yksilötasolla ei ole edellytyksiä tehdä näitä laskelmia, koska tuotto selviää vasta, kun olemme kuolleet, Kautto muistuttaa.
Eläketurvakeskus on laskenut, että keskimäärin eläkevakuutusjärjestelmä antaa maksuille vähän yli kahden prosentin reaalisen tuoton. Sijoitustuotteisiin verrattuna kyseessä on varma, reaalinen ja indeksitarkastettu tuotto, joka pitää sisällään vielä elinaikariskin. Markkinoilla haetulla tuotteella voidaan saada parempi, mutta myös reilusti heikompi tuotto. Oleellista on, että sijoitustuotteisiin ei liity minkäänlaista varmuutta.
– Yrittäjän ei pitäisi verrata vakuutusta ja sijoitusta, koska sijoitus ei anna turvaa esimerkiksi loppuelämän työkyvyttömyyden tai työelämän aikana sattuvan pitkän sairastumisen varalle.
Uudistukset tarpeen
YEL-järjestelmän ongelmakohdat johtuvat sen yli 50 vuoden iästä. Eläketurvajärjestelmä on rakennettu aikana, jolloin yrittäjä aloitti yrittämisen, puski töitä melko tasaiseen tahtiin ja sai jokseenkin samanlaista tuloa vuodesta toiseen. Yrittäjätulo oli helppo arvioida sen perusteella.
Nyt on toisin: vakaan työpanoksen laskeminen on monelle yrittäjälle huomattavasti vaikeampaa.
– YELin kehittämisessä on mietitty, voisiko yrittäjän työtulon asettaa jollakin toisella tavalla ja voisiko siinä olla enemmän joustoa vaikkapa kuukausitasolla toteutuneen työtulon mukaan.
Nykyisin työtuloa on vaikea muuttaa. Lainsäädäntö rajaa tarkoin, miten ja missä tilanteissa muutoksia voi tehdä. Sosiaali- ja terveysministeriön työryhmässä pohditaan parhaillaan, miten työtuloa voisi nykyistä joustavammin muuttaa yritystoiminnan vaihteluissa.
Erilaisissa yhtiömuodoissa on erilainen tapa jakaa tulosta ansiotuloksi ja pääomatuloksi. Vakuuttamisessa työpanoksen arvo pitäisi saada kohdalleen yritysmuodosta riippumatta.
Vuoden alussa käyttöön tuleva tulorekisteri voisi olla yksi informaation lähde työtulon asettamisessa. Se ei kuitenkaan kata kaikkia yrittäjiä.
– Tulorekisterin käytön ongelmana on se, että elinkeinoharjoittaja ei vie omia tulojaan tulorekisteriin. Heidän tilanteestaan kertoo paremmin esimerkiksi vuosittainen tilinpäätös tai yritystoiminnasta saatu ansiotulo.