Ilman vuoden pituista työttömyysjaksoa Matti Kauppisesta, 51, ei olisi tullut kirjailijaa. Työttömänä hänelle jäi riittävästi aikaa kirjoittamiseen ja kirjan vaatimaan taustatyöhön, vaikka hän hakikin koko ajan uutta työpaikkaa ja kävi haastatteluissa. Kirjoittaminen tarjosi mielekästä tekemistä ja antoi pontta päiviin.
Nyt Matti työskentelee myynti- ja vientikoordinaattorina iisalmelaisessa Normet Oy:ssä, joka valmistaa kaivostoiminnassa ja tunnelirakentamisessa käytettäviä koneita sekä laitteita. Hän hurauttaa autolla töihin Kuopiosta, jossa asuu vaimonsa kanssa. Aikuiset lapset ovat jo muuttaneet kotoa.
Matti opiskeli aikoinaan yo-merkonomiksi. Logistiikka-ala on tullut tutuksi töitä tehdessä. Hän on tehnyt monenlaista ja työskennellyt ennen nykyistä työpaikkaansa esimerkiksi olut- ja hillotehtailla.
Varas voi vaania matkalla
Matin tehtäviin kuuluu suunnitella, miten suuret koneet saadaan kuljetettua Suomesta Eurooppaan, Lähi-itään tai Afrikkaan ja miten koneiden matka aikataulutetaan. Työ alkaa usein tilausvahvistuksen tekemisestä ja toimitusajan varmistamisesta.
– Autan myyjiämme tarjousten teossa antamalla heille tietoja esimeriksi rahtihinnoista ja kuljetuksen vaatimista toimitusajoista asiakkaan toivomaan paikkaan.
Muutama viikko ennen koneen valmistumista Matti pyytää rahtitarjouksia ja varaa kuljetukset. Tilattu kaivos- tai tunnelikone lastataan tehtaalla yleensä merikonttiin. Jos laite ei mahdu konttiin, se viedään rekan lavetilla satamaan ja ajetaan omilla pyörillään sisään roll on – roll off -alukseen. Määräsatamassa kone ajetaan ulos aluksesta, ja se jatkaa matkaa kaivokselle lavetin päällä.
Kontissa kuljetettava kone nostetaan satamassa niin sanottuun feeder-alukseen, jolla se matkaa johonkin Euroopan satamista, yleensä Hollantiin, Saksaan tai Englantiin. Sieltä matka jatkuu eteenpäin kohdemaahan suurella valtamerialuksella.
Koneet valokuvataan aina ennen lastausta. Joskus matkan aikana siitä saatetaan varastaa osia, ja silloin on pystyttävä osoittamaan, millaisena se on lähtenyt Suomesta. Yhdestä koneesta voi kertyä liki parikymmentä eri dokumenttia, jotka Matti skannaa talteen.
Apua, asiakas ei mahdu konttiin!
Kookkaiden ja leveiden koneiden lastaaminen ja kuljettaminen on oma taitolajinsa. Kerran eräs uusi asiakas soitti hädissään Matille ihmetellen, pitääkö heidän polttoleikata kontti auki vai miten he saavat koneen sieltä ulos.
Kone oli ajettu Iisalmessa konttiin ja kiinnitetty tiukasti ketjuilla ja liinoilla paikoilleen, ettei se heiluisi valtamerellä laivamatkan aikana. Kone täytti kontin niin, ettei laitteen ja kontin seinien väliin jäänyt kuin pari senttiä tilaa. Ostaja ihmetteli, miten he pystyvät ajamaan koneen ulos, kun eivät mahdu edes konttiin sisään.
Matti kertoo, että Suomen päässä kuljettaja oli koneen konttiin ajettuaan kiivennyt ulos ikkunasta, pudottautunut koneen alle ja ryöminyt sitä kautta ulos. Nyt sama pitäisi tehdä toisin päin. Ikkuna oli jätetty valmiiksi auki.
– Neuvoin, että asialle kannattaa laittaa mahdollisimman pieni henkilö. Laitamme mukaan aina ajo-ohjeet kuljettajaa varten.
Joskus on pakko ummistaa silmät
Matti ei itse ole tutustunut asiakkaiden yrityksiin eikä käy kohdemaissa. Se on myyntiä tekevien työtä. Mutta hänekin työkielenään on englanti.
Matin työ vaatii paljon suunnittelua ja paperihommia, kuten vientilaskuja tullille ja asiakkaiden pyytämiä dokumentteja. Aina kaikki ei mene suunnitelmien mukaan. Toimitusaikojen kanssa voi olla tiukkaa, ja koneet eivät valmistukaan sovittuna aikana. Yleisin syy tähän on se, ettei jotain komponenttia saada ajoissa tehtaalle. Laiva-aikataulut on rustattava uusiksi, ja on informoitava myyntitiimiläisiä tai näiden asiakkaita uusista toimitusajoista.
– Toisinaan joudun pyytämään, että tuotannossa tehdään ylitöitä, jos jokin konetoimitus uhkaa myöhästyä. Aikataulujen siirtäminen ei ole aina helppoa ja voi tulla kalliiksikin. Työni on kiireistä ja joskus stressaavaa.
Pienet koneet maksavat satoja tuhansia, suurempien kohdalla kyse on jo miljoonakaupasta. Matti hoitaa logistiikan lisäksi myös laskutuksen. Työ on Matin mieleen, sillä se on sopivan haasteellista.
Etenkin Afrikan maista ja Turkista voi tulla pitkä lista toimituksen yhteydessä vaadittavista dokumenteista. Niiden kokoaminen vie aikaa. Asiakas voi haluta esimerkiksi etukäteen kopion pakkalistasta, jotta voi hakea omassa maassaan tuontilisenssiä laitteelle.
– Pakkalistan voi ajaa käytännössä vasta sitten, kun laitetta ollaan lähettämässä, eikä silloin, kun kone on ”aloittamista vaille valmis”. Tällöin ei auta muu kuin ummistaa silmät ja iskeä leima paperin alalaitaan.
Matti tykkää erilaisten ratkaisujen etsimisestä vaihteleviin ongelmiin. Työ ei ole pelkkää kumileimasimena olemista. Siihen sisältyy myös päätösvaltaa. Työ vaatii tarkkuutta ja huolellisuutta.
– Laskujen, alkuperäistodistusten ja muiden vientipapereiden on oltava täsmälleen tietynlaisia, niissä ei voi sooloilla. Romaanin kirjoittamisessa sen sijaan ei ole juuri rajoja. Kirjoittaminen onkin hyvää vastapainoa työlle.
Neljättä romaaniaan kirjoittavalle Matille kirjoittaminen on kuitenkin vain yksi harrastus muiden harrastusten joukossa.
Muistiinpanovälineet mukana hirvipassissa
Matti viihtyy luonnossa. Siellä hän saa olla omien ajatustensa kanssa rauhassa.
– Isä toivoi aikoinaan, että olisin kouluttautunut metsäalalle ja hakeutunut esimerkiksi metsänhoitoyhdistyksen neuvojaksi, mutta halusin kaupalliselle alalle. Raivaan kyllä metsääkin, sillä omistan velipojan kanssa entisen kotipaikkamme, joka sijaitsee Iisalmen lähellä Sonkajärvellä.
Matti liittyi heti 18 vuotta täytettyään kotikylänsä metsästysseuraan ja käy joka vuosi hirvimetsällä. Vain yhtenä syksynä hirvestys jäi väliin, kun Matti oli silloisen työnantajansa Olvin lähettämänä töissä Saksassa Holsteinin panimossa.
Hirvipassissa hänellä on aina muistiinpanovälineet mukana, sillä mieleen saattaa juolahtaa jotain kiinnostavaa hirveä odotellessa. Kirjan kirjoittaminen vaatii ajatustyötä, mikä onnistuu mainiosti metsässä.
Metsästyksen ja kirjoittamisen ohella Matti on mukana reserviläistoiminnassa. Talvisin hän hiihtää ja kesäisin hölkkää ja suunnistaa. Liikunta on hyvää vastapainoa läppärin naputtelulle.
Kirjailija rakastaa ja varastaa tarinoita
Mies tykkää tarinoista ja ilahduttaa niillä mielellään muitakin. Työpaikan kahvitauolla tai lounaalla hän saattaa napata pöytäkeskustelusta mukaansa mehevän tarinan, sattuvan sutkauksen tai kaskun ja käyttää sitä myöhemmin kirjassaan.
– Kirjoitan kiinnostavat jutut heti tuoreeltaan ylös työpisteelle päästyäni, muuten unohdan ne. Vaimo on löytänyt puheitaan kirjoistani, samoin sukulaiset.
Toisinaan Matti kertoo uusille tuttavuuksille esittäytyessään, että kaikkea toisen sanomaa voidaan käyttää hyödyksi seuraavassa kirjassa.
Mielenkiinto kotiseudun ja kotikylän historiaan innosti Matin alun perin kirjoittamaan. Esikoisteos Puro ilmestyi vuonna 2010. Suomalaisen talonpojan taistelusta venäläisiä kasakoita vastaan kertovan kirjan julkaisi Minerva-kustannus. Sen jälkeen hän on kirjoittanut kaksi kirjaa, ja tekeillä on nyt neljäs. Dekkariluonteiset kirjat perustuvat monin osin tositapahtumiin.
Viime vuonna ilmestynyt Siiskonen kertoo pääkallon löytymisestä ja sen arvoituksen ratkaisemisesta. Kirja sai alkunsa tositapahtumasta. Kun Matti oli pikkupoika, naapuritilalta löytyi ihmisen pääkallo. Tarina tallentui syvälle pikkupojan mielen sopukoihin ja nousi sieltä viime vuonna ilmestyneeseen kirjaan, joka on omakustanne.
Myös Matin isä oli armoton tarinankertoja. Usein, kun pihaan tuli vieras, hän kertoi heille tilan rakennusten historiasta. Osa näistä mielenkiintoisista tarinoista on päätynyt Matin kirjoihin.
Työnarkomaanista hartaaksi harrastajaksi
Katsoessaan työelämäänsä taaksepäin Matti huomaa olleensa työnarkomaani. Hän paahtoi pitkää päivää ja antoi työlle kaikkensa. Kunnes hänet irtisanottiin. Se havahdutti.
Nyt Matti ajattelee ensisijaisesti omaa hyvinvointiaan. Hän tekee työnsä kunnolla mutta malttaa hiljaisina aikoina ottaa vapaata, jos ylityötunteja on päässyt kertymään.
Työt Matti on oppinut jättämään työpaikalle. Nuorempana hänellä oli taipumus tehdä pitkää päivää, ja hän saattoi käydä työpaikalla viikonloppuisinkin. Mutta ei enää.
Nyt vapaa-aika on pyhitetty mieluisille harrastuksille, kuten kirjan kirjoittamiselle.
– Nousen arkisin viiden maissa ja pidän saman rytmin viikonloppuna. Kun vaimo herää muutamaa tuntia myöhemmin, olen kirjoittanut jo monta sivua.
Vaikka työ on ajoittain kiireistä ja päivää katkovat sähköpostit ja palaverit, Matti on oppinut hallitsemaan työtään ennakoimalla, suunnittelemalla ja priorisoimalla. Kiireaikana hän laittaa jokaiseen työtehtävään liittyvät paperit pöydälle ja tekee ne yksi kerrallaan tärkeimmästä alkaen murehtimatta etukäteen, ehtiikö tehdä kaiken, mitä pitää. Hän on erittäin järjestelmällinen.
Kirjan kirjoittamisessa hän noudattaa samaa tyyliä. Uuden kirjan Matti aloittaa aina tiivistelmän tekemisellä. Hän suunnittelee kirjansa henkilöt ja heidän ominaisuutensa sekä juonen pääpiirteet. Isonvihan aikaan sijoittuva esikoisromaani vaati paljon perusteellista taustatyötä, muut kirjat ovat syntyneet vähemmällä vaivalla.
– Ensimmäistä kirjaani pidetään parhaana teoksenani.
Toinen kirja Salakaato on kirjoitettu osin savon murteella.
– Työssäni puhun kirjakieltä, koska se kuuluu mielestäni asiaan. Mutta tarvittaissa ossoon jo tokkiisa vientee myös savvoo.
Matti kirjoittaa silloin, kun ehtii: iltaisin, viikonloppuisin ja lomilla. Kirja etenee muutaman sivun päivävauhdilla.
Muiden kirjoittamia kirjoja Matti Kauppinen ei juuri ehdi lukea. No, jonkun verran dekkareita sentään.