Tapaaminen mentalisti, taikuri ja kouluttaja Jose Ahosen kanssa jännittää. Mahtaako muun muassa ajatusten lukijana ihmisiä viihdyttävä mies tarkkailla jokaista ilmettäni ja elettäni ja tietää täsmälleen, mitä päässäni liikkuu?
Ahoselle kysymys on tuttu.
– Olen huomannut, että kun ihmiset tulevat tilaisuuden jälkeen tuomaan käyntikorttinsa, he eivät uskalla katsoa silmiin, hän nauraa.
Pelko pois. Sen sijaan, että Ahonen tarkkailisi ihmisiä epämukavasti, hän pyrkii olemaan läsnä. Kuuntelemaan ja olemaan vastaanottavainen.
– Olin tekemässä asuntokauppoja ja meitä ostajaehdokkaita oli useampia. Huomasin, että myyjä oli keskustelumme aikana ajoittain hyvin stressaantunut. Ymmärsin, että kyse ei ollut rahasta, vaan hän halusi lisää peliaikaa kotinsa myyntiin. Kun muut puhuivat kauppahinnasta, minä ehdotin hänelle aikalisää. Näin, kuinka kivi putosi myyjän harteilta. Asuntokaupat sitten tehtiin.
Ahonen väittää, että ajatusten lukeminen on itse asiassa yksinkertaista. Tarvitaan läsnäoloa, kykyä kuunnella ja taitoa tulkita.
Lisäksi tarvitaan kokemusta.
– Kun pyydän ihmisiä ajattelemaan jotain lukua yhden ja kymmenen väliltä, valtaosa sanoo seitsemän. Kun kokemus ja läsnäolo yhdistyvät, ollaan lähellä tunnetta siitä, että ajatuksiasi luetaan, Ahonen paljastaa.
Ilmeet ovat universaaleja
Jose Ahonen hyödyntää työssään kykyä tulkita kasvojen ilmeitä. Ei niitä ”virallisia”, ehkä opeteltujakin hymyjä, vaan niin sanottuja mikroilmeitä, sekunnin murto-osan kasvoilla häivähtäviä silmien liikkeitä tai suupielten nykäyksiä, jotka paljastavat ihmisen todelliset tunteet.
Ahonen kiinnostui mikroilmeistä perehdyttyään yhdysvaltalaisen psykologin Paul Ekmanin oppeihin. Vuona 1934 syntynyt Ekman on tehnyt uraauurtavaa työtä tunteiden ja kasvojen ilmeiden yhteydestä.
Hän esimerkiksi havaitsi, että siinä missä kehonkieli on usein kulttuurisidonnaista, ilmeet ovat universaaleja. Ihmiset tunnistavat suruun, pelkoon, onneen tai hämmästykseen liittyvät ilmeet kaikissa kulttuureissa. Samat ilmeet on havaittu jopa simpansseilla.
– Koska mikroilmeet ovat piilotettuja ja tahdosta riippumattomia, niillä on suuri merkitys esimerkiksi neuvottelutilanteissa. Läheskään kaikki viestintä kun ei ole verbaalista, Ahonen toteaa.
Yhdysvalloissa mikroilmeitä tarkkaillaan ihmisvoimin muun muassa lentokentillä, kun tarkoituksena on löytää matkustajista epäilyttäviä piirteitä. Ahonen itse on käynyt kouluttamassa Finavian turvatarkastajia.
Toistaiseksi ihminen on ollut konetta etevämpi ilmeiden tunnistamisessa, mutta viime vuosina Oulun yliopistossa on ensimmäisenä maailmassa ja hyvin tuloksin kehitetty koneellista menetelmää mikroilmeiden tunnistukseen. Keksinnölle olisi käyttöä esimerkiksi valheenpaljastimena ja tilanteissa, joissa on tärkeää tunnistaa piiloteltuja tunteita tai pieniä vihjeitä henkilön psyykkisestä kuormittumisesta.
Seitsemän paljastavaa ilmettä
Jose Ahonen sanoo, että mikroilmeiden tunnistaminen esimerkiksi neuvotteluissa, myyntitilanteissa tai rekrytointihaastatteluissa ei ole välttämättä avain onneen, mutta hyödyllinen taito se varmasti on.
Seitsemän yleisintä mikroilmettä ovat viha, ylimielisyys, inho, pelko, onnellisuus, suru ja yllätys. Näille paljastaville ilmeille eivät ole immuuneja maailman mahtavimmatkaan. Kun Bill Clinton vakuutti amerikkalaisille, ettei hänellä ollut seksisuhdetta Monica Lewinskyyn, puhe oli hyvin opeteltu.
Mutta kun presidentti poistui kameran edestä, suupielessä häivähtänyt ylimielisyyttä osoittava ilme paljasti hänen valehtelevan.
– Videoiden katselu on hyvä tapa opetella tunnistamaan mikroilmeitä. Opetuskäyttöön tarkoitettuja löytyy netistäkin. Itse seuraan erilaisia keskusteluohjelmia. Erityisen kiinnostavia ovat ristiriidat puheen, ilmeiden ja eleiden välillä. Kun urheilija sanoo, ettei ole käyttänyt dopingia, mutta samalla nyökkää, totuuden paljastuminen on jo lähellä.