Millainen työ leipäännyttää?

Työterveyslaitoksen tutkimus paljastaa uudenlaisia piirteitä työssä tylsistymisestä. Leipääntyä voi muutoinkin kuin työn yksitoikkoisuuden vuoksi. 

Tylsistymisen ilmiö on tehokkuutta ihannoivana aikana ollut tabu, koska se on yhdistetty laiskuuteen. Nykyisin tylsistymisen ymmärretään peilaavan ihmisen merkityksellisyyden kokemusta.

‒ Työn merkityksellisyydestä on tullut yhä tärkeämpää psykologisen työhyvinvoinnin kokemukselle. Enää työelämää ei välttämättä ajatella irrallisena osana elämää, kuten aiemmin. Työhön kohdistuu suuria odotuksia ja se mielletään osaksi identiteettiä, kertoo Työterveyslaitoksen tutkija Lotta Harju.

Myyntityössä kiire leipäännyttää. Tulostavoitteiden ristipaineessa työntekijä ei ehdi keskittyä asiakastilanteisiin riittävästi. Työntekijää jäytää tunne työn laadun kärsimisestä, koska hän ei pysty tekemään työtään niin hyvin kuin haluaisi.

Työterveyslaitoksen tutkimuksessa paljastui yhdeksi tylsistymisen syyksi myös kiireen vastakohta: jos työtä ei ole riittävästi tai se ei ole riittävän haasteellista, työ turhauttaa. Oma osaaminen ja kyvyt eivät ole käytössä parhaalla tavalla.

Keskeytykset vaikeuttavat suunniteltujen tavoitteiden saavuttamista. Työntekijä leipääntyy, koska hän kokee, että häneltä viedään pois päivän anti. Ajankäyttöön ja työrauhan löytämiseen on kuitenkin mahdollista vaikuttaa suunnittelulla, Harju muistuttaa.

‒ Liiallinen kontrollointi esimerkiksi erilaisin säännöksin turhauttaa. Toimintamahdollisuuksien puuttuminen saa tilanteen tuntumaan turhauttavalta ja työn mielekkyys kärsii.

Esimiehet ovat vedenjakajia tilanteissa, joissa työorganisaatioon halutaan muutosta. Joustavuutta ja työn mielekkyyttä lisäävät ratkaisut voivat olla luovia ja vaikkapa vain pientä organisaation osaa koskevia, jos ne palvelevat työntekijöitä motivoitumisessa.

‒ Työssä vietetään valtaosa valveillaoloajasta. Haaskattu, tehottomasti käytetty aika ahdistaa nykyihmistä. 

Ihmiselämä on tyypillisesti aaltoliikettä: on hyviä ja huonoja päiviä. Tylsistyminen ei välttämättä näy. Ehkä lähin työkaveri on ainoa, joka tietää tilanteesta. Omien hälytyskellojen pitäisi kuitenkin soida siinä vaiheessa, jos epämiellyttävä tunne muuttuu jatkuvaksi, jolloin se aiheuttaa pahoinvointia.

Signaalia pitäisi tarkastella ja miettiä, mitä asialle voisi tehdä. Harju peräänkuuluttaa yksilön omaa vastuuta ja tilanteeseen tarttumista. Muutos vaatii ajatustyötä itseltä. Miettimistä, minkä pitäisi muuttua ja miten tavoitteeseen pääsee. Aina on jotain tehtävissä.