Helsinkiläinen Mats Väisänen ei muista kaikkia syitä, miksi hän päätti hakea armeijan jälkeen poliisikouluun. Ainakin koulutuksen lyhyys houkutteli: kokelaskurssi kesti tuohon aikaan vain viisi kuukautta. Ovi aukesi kouluun ensi yrittämällä, ja nuorukainen oli kurssinsa kärkioppilaita.
Todistuksen saamisen jälkeen löytyi töitä Helsingin Liikkuvasta poliisista. Elettiin kevättalvea 1984. Myöhemmin Mats suoritti vielä kahdeksan kuukautta kestäneen miehistökurssin.
Liikkuvassa poliisissa Mats työskenteli kuusi vuotta.
− Viihdyin työpaikassani hyvin. Päivät olivat mielenkiintoisia ja työ vaihtelevaa. Ylinopeussakkoja tuli kirjoitettua ja rattijuoppojakin saatiin kiinni, Mats muistelee.
Mutta jos mies tykkäsi työstään, miksi poliisiura jäi kokonaan vuonna 1989?
− Meille oli syntymässä lapsi. Kun ryhdyin poliisiksi, vaimoni ei ollut vielä kuvioissa. Hän ei koskaan oikein sopeutunut työskentelyaikoihini poliisina. Olin usein töissä iltaisin, viikonloppuisin ja joskus jopa jouluna.
Perheenlisäyksen myötä Mats halusi päivätyön. Liike-elämään siirtyminen tuntui järkevältä. Poliisilaitoksella melkein kaikki työt ovat vuorotyötä, joten sieltä pelkän päivävuorotyön löytyminen olisi ollut hankalaa.
Kun Mats onnistui saamaan myyntiedustajan paikan Yhtyneiltä Paperitehtailta, hän irtisanoutui poliisista.
Hyppy kohti tuntematonta
Nykyisin Mats Väisänen on 55-vuotias kahden aikuisen tyttären isä ja kolmen lapsenlapsen isoisä. Liike-elämästä on kokemusta kolmeltakymmeneltä vuodelta.
1990-luvulla Mats työskenteli seitsemän vuotta Fountainilla, joka toi kahviautomaatteja Suomeen. Hän aloitti yrityksessä myyntipäällikkönä ja kohosi sittemmin maajohtajaksi.
Kun Fountain lopetti Suomen konttorin vuosituhannen vaihteessa, oli aika suunnata kohti uusia haasteita. Mats mietti, ottaisiko hän vastaan toisesta kahvialan yrityksestä tarjotun työn vai rohkenisiko hän hypätä kohti tuntematonta.
Mats päätti uskaltaa. Lehdessä oli ilmoitus työpaikasta Swedish Match -nimisessä tupakka-alan yrityksessä. Hän haki ja pääsi.
− Oli parhaimpia päätöksiäni, että uskalsin lähteä toiselle alalle. Tupakka-alalle siirtyminen opetti paljon ja toi uusia asiakkaita ja kollegoja.
Myytävä tuote oli nyt erilainen kuin ennen. Aikaisemmin Mats ei ollut juurikaan ollut tekemisissä tuotteiden kanssa, joita myytiin kuluttajille kauppojen kautta.
− Tuotteet olivat laadukkaita, vaikka tupakkatuotteista ei ehkä pitäisi niin sanoa. Harva tietää, että Suomessa on hurjat markkinat pikkusikareiden puolella. Katukuvassa ei näy, että Suomessa myydään 110 miljoonaa sikaria vuodessa.
Mats istui pääosin Helsingissä, mutta matkapäiviä kertyi vuodessa 40−50. Pääkonttori oli Tukholmassa, ja Matsin vastuualueena olivat kaikki Pohjoismaat ja Baltia.
Matsin kaksikielisyys oli ilman muuta etu pohjoismaisessa yhtiössä. Lapsuudenkodissa Helsingin Vuosaaressa puhuttiin ruotsia, mutta koulut hän kävi suomeksi.
Lopputili tuli yllättäen
Kun Mats oli työskennellyt tupakkateollisuudessa 11 vuotta, Swedish Matchin sikari- ja piipputupakkaliiketoiminta siirtyi tanskalaiselle Scandinavian Tobacco Groupille. Samalla Mats siirtyi hoitamaan yhtiön Travel Retail -liiketoimintaa Pohjois-Euroopan alueella.
Lakimuutokset alkoivat hankaloittaa tupakkatuotteiden markkinointia. Vuonna 2012 astui voimaan lakimuutos, joka velvoitti pitämään tupakkatuotteet kaupoissa piilossa. Laki ei tosin koskenut Travel Retailia eli myyntiä laivoilla ja lentokentillä.
− Maissa tuotteiden lanseeraaminen kävi vaikeaksi, kun kenellekään ei voinut kertoa, että olemme tuoneet uuden tuotteen markkinoille.
Mats työskenteli tupakkayhtiöissä yhteensä neljätoista vuotta. Sinä aikana hän näki, kuinka työntekijöitä saatettiin pistää nopeastikin vaihtoon. Pääjohtajia ehti olla yhtiöissä tuona aikana viisi tai kuusi, ja organisaatiomuutokset olivat yleisiä. Lopputilin saavia ei etukäteen varoiteltu, vaan asiasta ilmoitettiin yllättäen.
Vaikka Mats tunsi yhtiön käytännön, hän ei osannut odottaa, että vuonna 2014 tulisi hänen oma vuoronsa lähteä.
− Oli se shokki. Vaikka tiesin, että kuka tahansa voidaan irtisanoa, tilanne tuli kuin salama kirkkaalta taivaalta.
Mats ei ollut tehnyt töitään huonosti. Päinvastoin. Sinäkin vuonna tulokset olivat parempia kuin edellisvuonna.
Seuraava puoli vuotta meni töitä etsiessä ja tulevaisuutta miettiessä. Työnantaja huolehti siitä, että talous oli ensimmäisiksi kuukausiksi turvattu. Mutta Mats sai huomata, että 50-vuotiaan ei ollut helppo työllistyä uudelleen.
− Työnhaku on kovaa duunia. On kirjoitettava lukemattomia hakemuksia. Kun saa kerta toisensa jälkeen ei-vastauksen, se syö itsetuntoa.
Työnantajat eivät sanoneet suoraan, että Mats oli liian vanha. Sen pystyi kuitenkin lukemaan rivien välistä.
Hän ei itse pitänyt eikä nykyäänkään pidä itseään liian vanhana työntekoon.
− Itseensä on pakko uskoa. Jos ihminen on irtisanottu yhdestä työstä, sillä ei välttämättä ole tekemistä sen kanssa, onko ollut hyvä vai huono työntekijä.
Mats muistuttaa, että yksi työpaikka riittää. Ja että usein jostakin aukeaa uusi ovi, kun vanha sulkeutuu. Uusi työpaikka voi olla jopa parempi kuin edellinen.
− Aina voi myös pohtia vaihtoehtoja, kuten itse tein. Jos en löydä mielekästä työtä, on mahdollista perustaa yritys ja työllistää sitä kautta itsensä.
Yhteistyötä vävyn kanssa
Matsista tuli yrittäjä mutta ei heti työnhakujakson jälkeen vaan vasta marraskuussa 2017. Yhtiökumppaniksi lähti oma vävy.
Palataanpa vielä vuoteen 2014. Mats oli siis etsinyt töitä jonkin aikaa. Vävy työskenteli firmassa, joka innovoi muovijätteen käsittelylaitetta. Nopeasti kasvaneessa firmassa kaivattiin toimitusjohtajaa, joka pystyisi vastaamaan suurentuneisiin haasteisiin.
Vävy järjesti työhaastattelun, ja Mats sai paikan.
− Etsin rahoittajia ja sijoittajia. Muovijätteen käsittelylaitteelle oli kiinnostusta ympäri maailmaa, Mats muistelee.
Firma oli lähellä läpimurtoa, mutta ensimmäisen asennuksen kanssa tuli teknisiä ongelmia. Kävi selväksi, ettei Matsilla ollut enää tulevaisuutta yrityksessä. Vävykin päätti irtisanoutua.
Ajatus omasta yrityksestä nosti päätään. Kolmekymppinen vävy olisi varmasti löytänyt uuden pestin helposti. Mats taas tiesi oman työnhakunsa hankaluudet.
Vävyllä oli teknistä osaamista ja huoltoalan kokemusta. Mats tunsi bisnesmaailman. Miehet päättivät yhdistää osaamisensa ja perustivat yhteisen yrityksen, W2M Industries Oy:n.
W2M hoitaa raskaan kaluston huolto-, korjaus- ja asennustöitä. Lisäksi yritys toimii Green Master -pyöräkuormaajien ja Sunward-kaivinkoneiden jälleenmyyjänä pääkaupunkiseudulla.
Työnjako toimii niin, että Mats hoitaa jälleenmyynnin sekä talousasiat ja hallinnon. Vävy vastaa huoltotoiminnasta. Firmaan on myös palkattu kaksi huoltomiestä.
Toiveena oli alusta asti, että yritys löytäisi jonkin myytävän artikkelin huoltotöiden oheen. Ensin suunnitelmissa oli öljyn myynti, mutta sillä alalla katteet jäävät liian pieniksi. Niinpä pyöräkuormaajien ja kaivinkoneiden saaminen myytäväksi oli yrittäjille iloinen asia.
Yhteistyö appiukon ja vävyn kesken toimii mainiosti.
− Meillä on hyvä kombo. Yhtiökumppanini keksii paljon ideoita. Minä olen realisti, nyin alas ja katson, että asiat tehdään järkevästi.
Yhtiökumppanit tapaavat toisiaan myös työpaikan ulkopuolella. Vapaa-ajan tapaamisissakin saatetaan puhua työasioita. Se ei haittaa Matsia, koska arjen keskellä he eivät aina ehdi jutella. Vävy viettää usein päivän asiakkaan luona ja Mats taas toimistolla.
Itsensä kehittäminen kannattaa
W2M:ää ei perustettu ajatuksella, että yrittäjyyden täytyy jatkua eläkeikään asti. Mutta Mats haluaa katsoa, mihin saakka siivet kantavat.
− Toiveissa on kehittää tästä tuottava ja mielekäs työpaikka. En usko, että meistä tulee miljonäärejä. Konsepti perustuu siihen, että ihmisen työtä laskutetaan tuntitaksalla. Jospa saisimme kohtuullisen toimeentulon. Pitää muistaa realiteetti, että mitä enemmän ikää tulee, sitä vaikeampi on saada työtä muualta.
W2M pyrkii Matsin mukaan ilman muuta kasvamaan. Kasvu täytyy kuitenkin pitää hallittuna. Matsilla on teoreettistakin tietoa näkemystensä tueksi, sillä hän kävi muutama vuosi sitten Kasvuun johtaminen -koulutuksen. Opiskelukärpäsen purtua hän suoritti heti perään yritysjohtamisen erikoisammattitutkinnon.
Yrityksen perustamisen jälkeen Mats halusi vielä laajentaa taloudellista osaamistaan. Siksi hän suorittaa nyt töiden ohessa taloushallinnon ammattitutkintoa.
− Mielestäni ammatillisen osaamisen kehittäminen kuuluu perusasioihin. Uuden opetteleminen ei katso ikää – aina voi oppia uutta.
Myös MMA:n koulutustarjonta kiinnostaa Matsia. Hiljattain hän osallistui Digitaalisen markkinoinnin koulutussarjaan, jossa pureuduttiin digitaalisen markkinoinnin ja myynnin suunnitteluun, strategioihin ja taktiikoihin, kanavavalintoihin sekä mittaukseen ja jatkokehitykseen.
− Ala, jolla toimimme, ei ole erityisen moderni, mutta meidänkin asiakkaamme etsivät tietoa netistä. Sain koulutussarjassa hyvää oppia, kuinka digitaalista puolta pystyy hyödyntämään yrityksen tunnettuuden parantamisessa.
Entä tulevaisuuden haaveet? Mats toivoo, että voisi jossakin vaiheessa laajentaa konsultoinnin suuntaan. Hän voisi auttaa pikkufirmoja liiketoimintastrategioiden suunnittelussa.
− Monet yritykset eivät panosta strategioiden systemaattiseen suunnitteluun. Niissä vain mennään, kohelletaan ja sammutetaan tulipaloja. Uskon, että itselläni on kohtuullisen hyvä kokemus strategioista. En tosin tiedä, kuinka saisin myytyä konsultointipalvelua, koska aikaisempaa näyttöä sentyyppisestä tekemisestä ei ole. Aika näyttää.