”Skidistä asti halusin olla poliisi tai sotilas. Ehdin olla lukion jälkeen armeijassa neljä päivää, kunnes lääkärintarkastuksessa lääkäri ilmoitti, ettei tällä polvella ole mitään asiaa, kiitos ja näkemiin. Olin lähtenyt tekemään elämäni uraa, mutta isot suunnitelmat menivät pieleen. Sen jälkeen olin raksalla, logistiikkahommissa ja yksityisellä turvallisuusalalla erilaisissa tehtävissä seitsemän kahdeksan vuotta.

Äitini ja isäni ovat jo pitkään sanoneet, että minun pitäisi lähteä myyntityöhön, koska olen pienestä pitäen ollut supliikkimies. Lapsuudenkaverinikin on aina kutsunut minua vanhojen setien naurattajaksi ja sanoi jo lukiossa, että minun pitäisi lähteä autokauppiaaksi. Kai se on jonkinlaista sosiaalista lahjakkuutta.

Alkuun oli selvää, että lähden opinnoissani suuntaamaan ihan pelkkään myyntiin. Opintojeni aikana olen kuitenkin tykästynyt markkinointiin konseptina. Pari kaveriani perustivat uuden yrityksen, ja menin heille syventävään työharjoitteluun markkinointiin. Jäin jatkamaan sinne hommia markkinointijohtajana.

Markkinoinnissa on parasta, kun saa olla luova. Kun tekee mainosta someen, pääsee pohtimaan, miten ihmisiä saa heräteltyä käymään verkkosivuilla. Samalla pitää sivusilmällä seurata kilpailevia yrityksiä.

Esihenkilötehtävät kiinnostavat minua. Jokaisen pitäisi aina ajatella niin, että oma tekeminen olisi parasta omalle itselle mutta samalla myös yritykselle. Esihenkilönä joutuu vielä vähän enemmän miettimään yrityksen näkökulmaa ja sitä, millainen työpanos on yrityksen kannalta ja miten asiakkaat näkevät toiminnan.”

Kysymys konkarille:

Tuleeko nuorempi sukupolvi suosimaan edelleen työssään enemmän nettitapaamista ja etäyhteyksiä kuin kasvokkain tapaamista, kun paluu toimistoille käynnistyy?

Monessa yrityksessä henkilöstöä houkutellaan palaamaan toimistolle pitkän etätyöpätkän jälkeen. Tutkin etäjohtamista ja digitaalista viestintää suurissa IT-alan yrityksissä. Ajankohtainen teema on kysymys siitä, kuinka työt järjestetään tästä eteenpäin, ja mikä on sopiva etätyön ja lähityön keskinäinen suhde. Verkkovälitteiset tapaamiset on koettu toimiviksi ja tehokkaiksi. Siksi uskon, että myös tulevaisuudessa ihan kaikki työntekijät hyödyntävät niitä runsaasti.

Neuvon antoi Itä-Suomen yliopiston akatemiatutkija ja apulaisprofessori Jonna Koponen.

Lue myös artikkelimme Myynnin apulaisprofessori Jonna Koponen: ”Myynti on akateemisesti tärkeä oppiaine” ››

Kuva: Teija Korhonen