On eräs rikostyyppi, johon myynnin ja markkinoinnin ammattilainen voi syyllistyä jopa itse sitä huomaamatta tai tajuamatta. Toki pääperiaatteena on, että rikoksen tulee olla tahallinen, jotta se olisi rangaistava. Tätä periaatetta varsinkin syyttäjät toisinaan pyrkivät vesittämään ajatusmallilla, että tekijän olisi pitänyt mieltää syyllistyneensä rikokseen. Tuomioistuimessa tahallisuusvaatimukseen suhtaudutaan onneksi vakavammin.
Tämä rikostyyppi on yrityssalaisuuden rikkominen. Rikoslaissa säädetään, että ”joka hankkiakseen itselleen tai toiselle taloudellista hyötyä tai toista vahingoittaakseen oikeudettomasti ilmaisee toiselle kuuluvan yrityssalaisuuden tai oikeudettomasti käyttää tällaista yrityssalaisuutta, jonka hän on saanut tietoonsa ollessaan toisen palveluksessa, on tuomittava yrityssalaisuuden rikkomisesta sakkoon tai vankeuteen enintään kahdeksi vuodeksi.”
Yrityssalaisuuden suojaamiseksi työnantaja ei siis tarvitse salassapitosopimuksia, koska asiasta on säädetty rikoslaissa. Jotta tätä lainkohtaa voisi tahallisesti rikkoa, tulisi työntekijän ensin tietää, mikä on yrityssalaisuus.
Työnantajan pitää suojella yrityssalaisuuksia
Netin aikakaudella avoimuus on lisääntynyt ja tiedonsaanti helpottunut. Se, mikä ennen oli yrityksen salaista tietoa, saattaa tänään olla sangen helposti muualta saatavissa. Tämä tiedon yleinen saatavuus on olennainen kriteeri arvioitaessa mikä on yrityssalaisuus ja mikä ei.
Arviointia helpottaa se, että yleisesti katsotaan, että tiedon tulee olla jollakin alustalla, kuten paperinen dokumentti tai sähköinen tiedosto, ollakseen yrityssalaisuus.
Yksi kriteeri on myös työnantajan salassapitotahto. Työnantajan tulee suojella tietoa, jotta se voisi olla yrityssalaisuus. Työnantaja ei kuitenkaan voi itse määritellä, mitkä asiat ovat yrityssalaisuuksia, mutta joku merkitys silläkin on, jos työnantaja on nimennyt ne tiedot, jotka se katsoo yrityssalaisuuksiksi.
Näytön etsiminen on poliisin tehtävä
Ikävää on, että työnantajan on helppo aiheuttaa tutkintapyynnön tekemisellä hankaluuksia entisille työntekijöilleen, jotka ovat joko siirtyneet kilpailijan palvelukseen tai lähteneet yrittäjiksi alalle. Työnantajan ei tarvitse etsiä todisteita väitetylle teolle, vaan poliisi hoitaa näytön etsimisen kotietsinnällä kotiin ja työpaikalle sekä henkilökuulusteluilla.
Edelleen ikävää on se, että poliisin on ”turvallisempi” tutkia asia kuin lopettaa esitutkinta ja siirtää juttu syyttäjälle. Esitutkinnan lopettaminen kesken saattaa johtaa kanteluihin ja muihin toimenpiteisiin. Syyttäjän puolestaan on turvallisempi viedä juttu käräjille kuin tehdä syyttämättäjättämispäätös. Siitä kun voi kannella.
Onneksi tuomioistuimessa ei törmää vastaavaan. Pelkona luonnollisesti on se, että käräjätuomari ajattelee, että koska poliisi on siirtänyt jutun syyttäjälle ja syyttäjä on päättänyt syyttää, on rikoksen täytynyt tapahtua. Toistaiseksi MMA:n lakimiehet ovat lähes poikkeuksetta saaneet syytteet hylättyä hoidossaan olleissa yrityssalaisuuden rikkomisjutuissa.
Hyödynnä lakimiesten palveluita ajoissa
Parhaillaan allekirjoittanutta työllistää viisi yrityssalaisuuden rikkomisjuttua. Nämä kaikki ovat tapauksia, joissa jäsen on siirtynyt työsuhteesta yrittäjäksi tai osaomistajaksi kilpailevaan yritykseen. Vaikuttaakin siltä, että työnantajia ärsyttää enemmän työntekijän ryhtyminen yrittäjäksi kuin siirtyminen kilpailevan yrityksen palvelukseen.
Muistutan jälleen siitä, että jos olet vaihtamassa kilpailijan palvelukseen tai perustamassa omaa yritystä samalle alalle kuin entinen työnantajanne, niin olkaa ajoissa, mielellään jo ennen irtisanoutumistanne, yhteydessä liiton lakimiehiin. Käydään yhdessä läpi mahdolliset vaaranpaikat.
Artikkeli on lopetusta lukuun ottamatta julkaistu Myynti & Markkinointi -lehdessä 4/2017.