Hyvään tarvitaan ponnistelua, pahaan luisuu vaivattomasti

Epävarmuus ja sen sietäminen, uuden oppimiseen suostuminen sekä luottamus ovat aiheita, joista kävin äskettäin sarjan mielenkiintoisia keskusteluja. Pohdimme sitä, miten luodaan järjestystä kaaokseen ja kaaosta järjestykseen. Puhuimme myös siitä, miten luottamus syntyy ja toisaalta, kuinka luottamuksen voi taidokkaasti rapauttaa.

Näyttää siltä, että hyvään tarvitaan ponnistelua, kun taas pahaan on vaivatonta luisua itsestään. Oli sitten kyse ihmisten tai koneiden välisestä kanssakäymisestä.

Asiantuntijatyössä johtajuutta käyttää se, joka tunnistaa arjessa syntyviä, näennäisen löyhästi toisiinsa liittyviä tapahtumasarjoja sekä erityisiä hetkiä, joissa merkitys on mahdollista kääntää toiminnaksi ja kokemukseksi. Näissä hetkissä valittu toiminta antaa suunnan sille, vahvistuuko luottamus vaiko jo valmiiksi kytevä epäluulo.

Hyvin suunnitellussa palvelussa nuo hetket muodostavat saumattoman kokonaisuuden, sellaisen joka antaa tilaa ja mahdollisuuden myös tarttua hetkeen. Ne antavat tilaisuuden toimia yllätyksen tuomasta mahdollisuudesta käsin.

Johtaminen on pohjimmiltaan palveluammatti ja toistuvat poikkeukselliset tulokset eivät synnyt sattumalta. Ne ponnistavat syvästä luottamuksesta. Luottamuksesta kumppaneihin, organisaatioon, asiakkaisiin, yhteisöön – sekä itseensä.

Momentumeista ja kohtalonhetkistä kuulee puhuttavan paljon. Itselleni nuo tarkoittavat niitä hetkiä, joissa tehdään tietoisia valintoja toimia aktiivisesti ja aloitteellisesti. Vaihtoehtona on toki jatkuva kiire ja sillä perusteltu reagoimattomuus.

Error 404 – not found

Kuinka kauan haluaa tuuleen huutaa, on tietysti oma valinta ja sellaisena tekijälleen aina oikea. Hyvä on kuitenkin muistaa, että nämä momentumit toimivat usein käännekohtina sekä katalyytteina sille, millaisia pyörteitä olemme omalla johtamisellamme käynnistämässä tai vahvistamassa.

Hyvässä dialogissa sen kaikki osapuolet osallistuvat ja ottavat vastuuta. Siihen kuuluu mahdollisuus löytää yhdessä uusia ratkaisuja tai ehdotuksia sen sijaan, että vuorotelleen ilmaistaisiin omia näkemyksiä.

Hyvään tarvitaan ponnistelua, kun taas pahaan on vaivatonta luisua itsestään

Tietäminen on taas paras tuntemani tapa tappaa dialogi. Se mahdollistaa passiivisuuden ja reagoimattomuuden, usein tahattomasti.

Kuinka moni on istunut kokouksessa, jossa yksi ääni täyttää koko tilan? Kuunnellut puhelimessa tai tiskin takana hypnoottisena kaikuvaa myyntipuhetta? Kuullut kysymyksen ja käyttänyt dialogin mahdollisuuden täyttämällä sen valmiiksi muotoillulla mielipiteellä?

Aktiivinen kuuntelu ilmenee pieninä tekoina, jotka osoittavat, että on kuultu toisen osapuolen toiveita ja odotuksia. Se tekee molemminpuolisen arvostuksen ja kunnioituksen näkyväksi ja rakentaa luottamusta.

Aidon, aktiivisen ja arvostavan dialogin puute altistaa väärinymmärryksille.

Väärinymmärrykset kumpuavat ja vahvistuvat puhumattomuudesta sekä vaikenemisesta. Väärinymmärrykset johtavat helposti epävarmuuteen ja pettymyksiin. Epävarmuus pelkoon. Ja pelosta käsin on vaikea nähdä mahdollisuuksia, kun pakko hallitsee havaintokenttää.

Sanotaan, että tieto on valtaa ja ymmärtäminen on ylivaltaa. Jälkimmäiseen liittyy myös suuri henkilökohtainen vastuu. Ymmärtämällä voi tarttua hetkiin, tarttumisella ottaa riskin ja riskillä johtaa dialogi kokonaan uusiin maisemiin ja merkityksiin. Löytää uutta kasvualustaa samalla olemassa oleva säilyttäen ja sitä kunnioittaen.

Kun ei tiedä vielä, kaikki on mahdollista. Johtajuus kuuluu jokaiselle.

Kirjoittaja on liiketoiminnan kehittäjä, valmentaja ja intohimoinen alppihiihtäjä. Johtaa työkseen muutosprojekteja ja muuttaa johtamista. Hän tutkii erinomaisuuden dna:ta ja onnistumisten rakennetta sekä yrittää tehdä mahdottomasta mahdollista.

www.adare.fitwitter.com/Mikkotweeting