Johtaja on hiljaa ja kysyy

”Sä käytät taitavasti hiljaisuutta. Mä en malta. Ja se hiljaisuus laittaa mut puhumaan.” Enemmän tai vähemmän sama palaute esimieheltä, kollegalta ja asiakkaalta viikon kuluessa. Ensimmäisellä ja toisella kerralla hätkähdin, kolmannella kerralla jo pysähdyin. Voiko hiljaisuus olla taito? Ja voiko sitä käyttää? Ihan kuten puhumisen, kirjoittamisen, esiintymisen, kuvittelemisen tai näkemisen taitoa? Ehkä. Mutta palataan hetki ajassa taaksepäin.

Viikko sitten olin puhujavieraana Johtajuus-seminaarissa Projektipäivillä Helsingin Messukeskuksessa. Työotsikkona toivottiin näkökulmia monesti kuultuun väittämään, jonka mukaan keskijohto on suurin este muutosten toteutumiselle organisaatioissa. Ensimmäinen pysähdys – onko tämä totta? Ja missä olosuhteissa? Missä olosuhteissa jokin muu on totta? Muutostilanne on aina jollekulle uusi. Samalla joku muu on valmistellut sitä jo pidempään. Toinen on odottanut sitä jo kauan. Kolmannen mielestä kaikki oli täydellistä entisellään.

Tuleeko johtajasta muutoksen jarru vai kasvun mahdollistaja kiteytyy pitkälle valintaan pysähtyä, hämmästyä ja kysyä. Kysyä niin kauan, kunnes itse ymmärtää omasta näkökulmastaan. Siten, että pystyy kertomaan sen kuulijoille heidän kannaltaan relevantilla tavalla.

Johtajalta voi loppua vastaukset, muttei koskaan kysymykset

Asiantuntijalta odotetaan perinteisesti nopeaa, oikeaa ja täsmällistä vastausta ja ratkaisua käsillä olevaan kysymykseen. Uuden ja tuntemattoman äärellä tämä ei kuitenkaan enää yksinään riitä. Uuden äärellä tarvitaan myös uudenlaisia kysymyksiä. Ja malttia kuunnella. Malttia odottaa uusien ajatusten syntymistä.

Uuden äärellä hyvää kysymystä määrittää se, mihin kysymys meidät kuljettaa. Silloin kahden minuutin hiljaisuus voi olla pitkä aika. Ja samalla parasta, mitä voi saada ja parasta, mitä voi antaa. Hetki aikaa kaiken kiireen keskellä, ajatukselle tilaa vaeltaa ja poukkoilla, ilman tietämisen tarvetta. Taito kuunnella hiljaisuutta.

”Kuvittele, että sinulla on hieno kaappi. Sinulla ei ole taloa. Miten arkkitehti auttaa sinua näkemään kaapin paikan?”

Uuden äärellä puhutaan jostain vielä tuntemattomasta. Oppimisesta. Pelkkä hiljaisuus ei kuitenkaan luo yhteistä kuvaa, siihen tarvitaan dialogia. Ja koska puhutaan muutoksesta ja sen johtamisesta, niin tarkennettakoon, että dialogi ei tässä yhteydessä ole sama kuin ”toista, toista, toista”.  Joskus kun kuulee myös näiden välillä yhtäläisyysmerkin.

Hiljaisuuden katkaiseminen hetkessä on myös arvokas taito yhteisen näkemyksen rakentamisessa. Joskus yhteisen näkemyksen rakentaminen syntyy hetkessä, joskus vaatii enemmän aikaa. Muutoksen jarrulle riittää, että muutosvisio on viestitty. Kasvun mahdollistaja tarkistaa myös, millaisena toinen näkee onnistumisen.

Palataan alkuun. En oikeasti osannut käyttää hiljaisuutta. Ei koskaan ollut edes tullut mieleeni, että se olisi taito, saati sitten hyödyllinen taito. Hämmästyminen ja hetki hiljaisuutta uuden asian edessä, aikomusta ja päämäärää hahmottava kysymys, koko olemuksella toisen henkilön kuuntelu yhteisen kiinnostuksen äärellä. Tuo hämmästys johdatteli uusiin näkökulmiin johtajuuden haasteista, peloista, epävarmuudesta sekä luopumisesta. Sinne, kuinka sata pientä asiaa tehtynä toisin toteuttavat ison muutoksen. Muutoksen organisaatiossa, johtamisessa, itsessä. Tarvitaan päätös siitä, että lähdetään liikkeelle. Ja kaapin paikka.

Johtajan ei aina tarvitse sanoa viimeistä sanaa. Paitsi jos se on kiitos.

Mikko Babitzin, Business Development Manager, Executive Coach

Asiasanat: projekti, muutos, johtajuus, kasvu, kiitos

Kirjoittaja on liiketoiminnan kehittäjä, valmentaja ja intohimoinen alppihiihtäjä. Johtaa työkseen muutosprojekteja ja muuttaa johtamista. Hän tutkii erinomaisuuden dna:ta ja onnistumisten rakennetta sekä yrittää tehdä mahdottomasta mahdollista.

www.adare.fi | Twitter: @Mikkotweeting | Blogissa: mikkobabitzin.blogspot.fi