Yhteiskuntasopimusneuvottelut kaatuivat tosiasiallisesti muutaman SAK:n liiton vastustukeen. Akava ja STTK olisivat halunneet jatkaa neuvotteluja. Yhteiskuntasopimus olisi ollut ilman muuta se paras ratkaisu. Nyt sopimusoikeudet näyttävät valahtavan käsistä ja tämä käy jäsenille sekä liitoille kalliimmaksi.
Hallituksen esitykset kohdistuvat suurimmalla painollaan sellaisiin työntekijäryhmiin, joiden kyky työtaisteluilla puolustaa etujaan on kohtuullisen heikko, kotimarkkinoiden palvelut. Vientialat pääsevät nyt vähemmällä. Toimien kohdentaminen julkisen sektorin pienituloisiin on närkästyttänyt esim. hoiva-alan liittoja. Työ- ja virkaehtosopimuksia sopivien järjestöjen kannalta sopimusoikeudet ovat kuitenkin se tärkein asia. Rahat voidaan aina yrittää mittauttaa ulos uusissa työehtosopimuksissa.
Edessä siintää yhteiskunnallinen konflikti, joka voi päättyä brittiläistyyliseen ratkaisuun, jossa ammattiliittojen lakko-oikeutta rajataan jäsenäänestyspakolla, joka on muotoiltu työtaistelun syntymisen kannalta mahdollisimman hankalaksi. Se olisi sitä nyt puheeksi nostettua ”thatcherismia”. Yhteiskunnallinen ilmapiiri kiristyisi entisestään. Kaiken tämän myllerryksen keskellä on hyvä pitää mielessä, että ei Ruotsi ole mennyt sekaisin sairaslomakarenssista eikä Britanniassakaan lakko-oikeuden käytön rajaamiseen tyydytty. Eivätkä niitä vasemmistohallituksetkaan ole myöhemmin peruneet. Maailma muuttuu. Tämäkin on sitä globalisaatiota. Ja Suomella ei loppujen lopuksi ole muuta mahdollisuutta kuin seurata perässä. Keinoja on monia, mutta muutos sinänsä on vääjäämätön.
Hallituksen esitysten järkevyydestä ja oikeudenmukaisuudesta voidaan esittää erilaisia arvioita. Ne eivät kohdistu työntekijäryhmiin tasapuolisesti joka on omiaan lisäämään katkeruutta. Ei siis ollakaan samassa veneessä. Kritisoida voi myös sitä, että varsinaisia takeita työllisyyden parantumiseen ei ole. Voimme vain toivoa, että työnantajamaksujen pieni alentaminen johtaisi uusien työpaikkojen syntymiseen. Ei tuonut Kela-maksun poisto aiemmin juurikaan työpaikkoja, tuoko tämä?
Jälkiviisasteluna voisi todeta, että hallituksen olisi kannattanut puheissaan sysätä vastuuta myös työnantajapuolelle. Tämä olisi parantanut sopimusneuvottelujen maaperää. Jos tunne siitä, että ollaan samassa veneessä tai samoissa talkoissa katoaa, yhteiskunnallinen eheys hajoaa. Tämä tunne oli päällimmäisenä niillä liitoilla, jotka ratkaisivat yhteiskuntasopimusneuvottelujen kohtalon.
Samuli Myllyharju, yhteyspäällikkö
Myynnin ja markkinoinnin ammattilaiset MMA