Hallitus on ryhtynyt ajamaan määrätietoisesti politiikkaa, jolla pyritään nostamaan Suomi suosta. Taloutemme on vellovalla pohjalla ja lujaa maata onkin syytä löytää jalkojen alle. Kovan maan etsiminen nostaa kuitenkin sieltä täältä älähdyksiä, joiden ideana on, että minun maalleni ei ole syytä tulla, koska pelkään tulevani tallotuksi. Tai vastustan periaatteesta.
Olen vahvasti sitä mieltä, että uudistamista tarvitaan monin tavoin. Jopa niin, että koskee ja sattuu – palkansaajiinkin. Ei ole mahdollista saada aikaan miljardien säästöjä tekemättä mitään ikävää.
Toisaalta ratkaisuja voi tehdä monin perustein ja niiden tasapuolisuutta voi aina yrittää parantaa.
Meillä ongelmat koskevat muun muassa ansiosidonnaiseen työttömyysturvaan puuttumista. Rajuin tie on se, että sitä yksiselitteisesti leikataan, mitä se leikkaus sitten olisikin. Hieman helpompaa on todeta, että työttömyysturvaa on muutettava ja sen on kannustettava työnhakuun ja työllistymiseen. Mitä se sitten onkaan, mutta luultavasti ainakin sanoina jotakin sellaista, minkä suurimman osan suomalaisista olisi kohtuullisen helppo hyväksyä. Työttömyysturvaan sisältyy edelleen liikaa jäykistäviä säännöksiä esimerkiksi opiskeluun ja väliaikaiseen työssäkäyntiin ja yrittäjyyteen liittyen.
Työaikojakin pitäisi pidentää ja ottaa tuottavuudessa tiikerinloikka. Ja noinhan se on. Jos yksiselitteisesti pidennettäisiin kaikkien työaikoja ja palkka olisi sama, laskisi työn hinta. Ja kilpailukyky ehkä sikäli parantuisi.
Tosimaailmassa asia menee kuitenkin joiltain osin toisin. Työpaikoilla on valtava kirjo erilaisia tilanteita ja olosuhteita. Toista ääripäätä edustaa työpaikan tiukka ja ehkä jäykistäväkin työehtosopimus ja aina taisteluun valmis ja aseistettu ay-liitto. Toisessa päässä janaa on puolestaan työpaikka, jossa kaikki ”joustot” ovat jo käytössä, kun määräyksiä ja lakeja ei nytkään noudateta. Työpäivä ei suinkaan pysähdy vaikkapa 7,5 tuntiin vaan jatkuu harmaana ylityönä. Puututaanko nykyisiin ongelmiin samassa yhteydessä, pannaanko asioita paremmalle tolalle? Saadaanko näille jälkimmäisten alojen ihmisille käyttöön vaikka harkiten käytettävä järjestöjen kanneoikeus?
Palkansaajille ja työnantajille osoitetut vaateet eivät nyt ole kaikilta osin tasapainossa. Parempi olisikin, jos tuo tasapaino eri osapuolten välillä oikeuksien ja osumien kohdalla olisi hitusen nykyistä parempi. Jos siihen tarmolla pyrittäisiin, voisi entistä useampi todeta, että tämä koskee minuakin, mutta ei satu niin kovasti.
Juha Häkkinen, Myynnin ja markkinoinnin ammattilaiset MMA:n toiminnanjohtaja
PS. Syökö hallituksen säästökuuri myyjän eväät -teemaa ruoditaan MMA:n tilaisuudessa Porissa jatsien yhteydessä perjantaina 17. heinäkuuta kello 15 alkaen. Mukana muun muassa Kokoomuksen kansanedustaja Arto Satonen. Tule paikalle kuulemaan ja keskustelemaan! Lue lisää ja ilmoittaudu.