Kerroin asian joskus silloiselle esimiehellenikin. Hän ei ilahtunut tästä tiedonjyväsestä. Lupasi teeskennellä, ettei kuullut sanomaani. Eikä hänellä syytä huoleen ollutkaan, myynti sujuu sulavammin, kun mieli on kepeä. Ennätyksiä meni rikki.
Kuulen ajoittain työssäni yrityspäättäjien ylpeänä toteavan, ettei heidän tarvitse myydä tai markkinoida, kun tuotteet puhuvat puolestaan. Että tilauksia on enemmän kuin ehditään hoitaa. Joka kerta mietin, mitä voisikaan tapahtua, jos yritys tosissaan ryhtyisi myymään ja markkinoimaan. Kuinka paljon uusia työpaikkoja Suomeen syntyisikään, kuinka monta veroeuroa valtion kassaan kilahtaisi lisää, kuinka monta jatkoinnovaatiota voisimmekaan kehittää? Samalla yrityspäättäjän oma kukkarokin saattaisi pullistua. Olisiko se täysin mahdoton ajatus?
Kuka määrittää riittävyyden rajan? Tarvitaanko aina vertailukohde tai ennätys, joka pyritään rikkomaan?
Mikä estää tavoittelemasta suuria? Onko kyse uskalluksesta? Mikseivät kilpailijat tungeksi näille markkinoille, joissa on löysää rahaa kuljeksimassa? Missä se kuuluisa markkinatalous oikein vitkuttelee?
Kävin juuri Pohjanmaalla. Tuttu paikka, josta äidin puolen suku on kotoisin. Alavaa on ja peltoa silmänkantamattomiin. Yritteliäällä alueella töitä riittää muillekin kuin maajusseille.
Kävin tapaamassa alansa kansainvälisesti johtavan teknologiayrityksen, Mirka Oy:n, tekijöitä Jepualla. Yritys työllistää satoja paikallisia, tarjoaa heille mahdollisuuden kansainvälisiin tehtäviin, markkinointiin, myyntiin, tuotekehitykseen. Mirka on jo vuosien ajan palkannut 30-50 uutta osaajaa vuosittain. Tavoitteet ovat korkealla, maailmanvalloitus hyvässä vauhdissa, myyntiä on jo nyt 100 maahan.
Vaikutuin. Jepualla. Tämä on yhteiskuntavastuuta parhaimmillaan. Myynti ja markkinointi eivät ole vain mahdollisuuksia, vaan aidosti vastuullisen yrityksen velvollisuuksia.