Hallituksen tasa-arvokeskustelun lähtökohtana vaikuttaa olevan, että tietyn sukupuolen ja ikäluokan henkilö ajaa kaltaistensa etua. Suomen uuden hallituksen on sanottu olevan tasa-arvoisempi kuin koskaan. Naiset, sekä nuoret että kokeneemmat, tarttuivat innokkaina ministerisalkkuihin.
Vain nuorten miesten edustusto on vajavainen. Siksi hallitusneuvottelijat saattavat harmitella, että SDP:n Antti Lindtman (synt. 1981) kieltäytyi pestistä perhesyihin vedoten. Ymmärrettävää, sillä hänellä on kotonaan taaperoikäinen lapsi.
Perhesyyt vaikuttavat yhtä lailla nykymiehiin kuin -naisiinkin. Isilläkin on univajetta ja suorituspainetta, siitä tulisikin puhua vielä äänekkäämmin. Kesäkuisena vapaailtanaan Antti Lindtman seisoskeli A-studion tenttauksen sijaan viheriöllä golf-maila kädessä uutta kautta avaamassa. Valintakysymyksiä nämäkin.
Tärkeimpinä kokemani kysymykset eivät ole sukupuoli- tai ikäsidonnaisia. Samaistun enemmän minua reilusti vanhemman miehen yrittäjyyttä edistäviin toimiin kuin ikäiseni naisen vaatimaan laajaan varallisuuden jakoon.
Siksi myyntiä on helppo rakastaa. Mustavalkoisuudessaan myyntinumeroita ei voi politikoida suuremmiksi tai vähätellä kollegan saavutuksia. Myyjän euro on euro sukupuolesta, iästä, koulutuksesta tai ideologiasta riippumatta.
Fiksu ja ahkera menestyy myynnissä. Takataskusta voi tutkintotodistuksen sijaan löytyä roppakaupalla tarmoa, menestyksennälkää ja ihmissuhdetaitoja. Yhä useammalla asiantuntijamyyjällä on kuitenkin myös yliopisto-, korkeakoulu- tai ammattitutkinto, todisteena ahkeruudesta ja määrätietoisuudesta. He tietävät, missä raha liikkuu ja hakeutuvat sen ytimeen.
Vain myyjät tekevät yrityksiin rahaa, jolla pyöritetään koko yhteiskuntaa. Sen toivoisin myös uuden hallituksen muistavan.