Voisimmeko kaikki nyt nousta poteroistamme kehittämään ja korjaamaan uutta lakia. Asiat kun eivät vain voi pysyä ikuisesti ennallaan – uudistuksia tarvitaan, jopa työttömyysetuuksiin. Mallin kehittäminen olisi saatava puoluepolitikoinnin yläpuolelle.
Uudessa työttömyysturvan aktiivimallissa on sekä hyvää että huonoa.
Hyvää on se, että malli nostaa työttömyysturvan tasoa hieman niillä, joiden työttömyys jää lyhytaikaiseksi. Omavastuupäivät vähenevät seitsemästä viiteen ja niinpä työttömyysetuuden maksupäivien määrä lisääntyy työttömyyden alkuvaiheessa.
Ainakin Valtiovarainministeriön näkemyksen mukaan malli lisää työllisyyttä kokonaisuudessaan ja kannustaa työtöntä aikaisempaa aktiivisemmin hakeutumaan työhön tai työllistymistä edistävään palveluun. Aika näyttää, tapahtuuko näin.
Toisaalta rankaisun ja kurinpalautuksen ajattelumalli sekä terminologia eivät välttämättä vie asioita oikeaan ja ymmärrystä kehittävään suuntaan.
On myös syytä nähdä uudistuksen taloudellisten vaikutusten koko. Esimerkiksi aktiivimalliin sisältyvä ”rankaisualennuksen” määrä ei ole kovin suuri. Se on 4,65 prosenttia työttömyysetuuden normaalista tasosta.
Aktiivimallissa työttömyysetuutta maksetaan kolmelta kuukaudelta (65 maksupäivää) alennettuna, jos työtön ei edeltävän kolmen kuukauden jakson aikana ole osoittanut riittävää aktiivisuutta. Aktiivisuuden voi osoittaa tarkastelujaksolla
- tekemällä 18 tuntia palkkatyötä,
- ansaitsemalla yritystoiminnassa yhteensä vähintään 23 prosenttia yrittäjän työssäoloehtoon vaaditusta kuukausiansiosta (vuonna 2018: 241 euroa),
- olemalla viisi päivää TE-toimiston työllistymistä edistävässä palvelussa tai
- osallistumalla viisi päivää muuhun työpaikalla tai työllistymiseen liittyen toteutettavaan rekrytointia tukevaan toimintaan, jonka ajalta maksetaan työttömyysetuutta.
Aktiivisuutta ei kuitenkaan voi osoittaa edellä mainittujen keinojen yhdistelmällä, mikä onkin yksi uudistuksen heikkouksia.
Aktiivisuusedellytys on täytettävä esimerkiksi joko tekemällä työtä tai osallistumalla työllistymistä edistäviin palveluihin, ei sekä-että. Entäpä jos ei saa vaadittua työmäärää kasaan, mutta aktiivisesti osallistuu koulutukseen, mutta siitäkään ei tulisi viittä päivää? Julkisuudessa on vahvasti epäilty julkisten tahojen mahdollisuuksia ja resursseja tuottaa palveluja kaikille työttömille.
Aktiivimallista saattaa siis monelle tulla vain työttömyysturvan leikkuri.
Aktiivimallin ongelma on se, että se ei oikeasti kannusta muuhun omatoimisuuteen kuin lyhyiden työsuhteiden hakemiseen. Erilaisia työttömyysturvajärjestelmään liittyviä, kannustavuutta leikkaavia, heikkouksia ei ole siinä johdonmukaisesti poistettu. Ei ole myöskään lisätty toimia, jotka osoittaisivat luottamusta työttömyydestä kärsivää kohtaan. Tällaisia toimia olisivat esimerkiksi palkitseminen enemmän todisteellisesta omasta aktiivisuudesta ja se, että lyhyestä työsuhteesta ei syntyisi entisenkaltaista päiväraha- ja todistelubyrokratiaa.
Pahimmassa tapauksessa voi käydä niin, että se mikä työttömyysturvamenojen vähentymisenä ja lyhyisiin työsuhteisiin työllistymisessä voitetaan, hävitään henkisellä puolella, kun työtön tuntee aktiivivaatimuksen nahoissaan. Jokaisen työttömän tilannehan ei ole samanlainen. Jos uusi malli tuntuu työttömästä kyykytykseltä, se voi johtaa pettymykseen suomalaista yhteiskuntaa kohtaan.