Vuorovaikutuksen salapoliisi

Rohkeutta on monenlaista. Helena Åhmanin alaa on tunnerohkeus, joka on oleellinen osa vuorovaikutusta. Se tarkoittaa pohjimmiltaan sitä, että uskaltaa kohdata erilaiset vaativat tilanteet ja hankalatkin tunteet sekä itsessä että toisessa ja löytää eteenpäin vieviä teitä. Tunnerohkeus on myös uskallusta kyseenalaistaa omia havaintoja ja kysyä rohkeita kysymyksiä.

− Omia havaintojaan kannattaa tarkistaa ja tiedostaa, että meidän jokaisen havaintokyky on rajallinen. Jokaisella on havainto- ja ajatusvirheitä. Sen takia tarvitsemme vuorovaikutusta muiden ihmisten kanssa.

Tunnerohkeutta on myös taito päästää irti: aina ei tarvitse mennä uhkarohkeasti kohti vaikeilta tuntuvia asioita, mutta näkökulmaa kannattaa usein kääntää. Samalla tunnerohkeus tarkoittaa suoraan puhumisen taitoa. Se on eri asia kuin laukoa kaikki ajatuksensa ääneen, Åhman huomauttaa.

− Suoraan puhumisen taito on sitä, että uskalletaan ottaa esille kaikki tarvittavat asiat. Se ei tarkoita, että kaikki töksäytetään millä tavalla tahansa.

Vuorovaikutus vei mennessään

Alun perin Åhman valmistui luokanopettajaksi. Hän kuitenkin päätyi teollisuuspuolelle. Hän on työskennellyt esimerkiksi Nokia Networksissä, jossa hän muun muassa vastasi globaalisti seniorijohdon kehittämisestä. Åhman on opiskellut myös markkinointia, työskennellyt seniorikonsulttina Mercuri Urvalissa sekä valmistunut työpsykologian tohtoriksi. Hän on kirjoittanut kirjoja ja valmentanut oman yrityksensä kautta organisaatioita, johtoryhmiä ja hallituksia sekä toimii nyt Turun yliopistossa Suomen ensimmäisenä keskusteluälykkyyden ja mielen johtamisen työelämäprofessorina.

Uran kantavina teemoina ovat olleet vuorovaikutus ja ihmismielen ymmärtäminen. Teeman avaaminen lähti oman mielen johtamisesta ja yksilön menestymisestä muuttuvissa organisaatioissa, josta Åhman teki väitöskirjan. Oman mielen sisältä oli luontevaa jatkaa vuorovaikutukseen muiden kanssa ja siitä haastaviin vuorovaikutustilanteisiin.

− Elämäntehtäväkseni on ehkä tullut pohtia vaativia keskusteluja, neuvotteluja ja konflikteja, Åhman sanoo.

− Se on hieno salapoliisitehtävä, jossa saa erilaisia johtolankoja ja vinkkejä. Joskus ne ohjaavat väärään ja joskus oikeaan.

Intohimo on ajuri

Vuorovaikutuksen kehittämisessä ei tule koskaan valmiiksi, vaan se kestää läpi elämän. 60-vuotias Åhman kokeekin olevansa tällä hetkellä parhaimmillaan.

Tuoretta Tunnerohkeus – suoraan puhumisen ja vastarinnan kohtaamisen taito -kirjaansa varten hän muun muassa kävi lukuisissa Harvardin koulutuksissa ja tilaisuuksissa sekä tapasi Columbia Universityn neuvottelutaitojen ohjelmasta vastaavan professorin ja seitsemän astronauttia.

Yksi heistä oli Peggy Whitson, joka valittiin ensimmäisenä naisena Kansainvälisen avaruusaseman komentajaksi ja astronauttitoimiston johtajaksi. Hän on viettänyt avaruudessa pidempään kuin kukaan muu astronautti, 665 päivää.

Kun Åhman viime vuoden lopulla tapasi tuolloin 63-vuotiaan Whitsonin, tämä kertoi juuri palanneensa Maahan, mutta seuraavan avaruuslennon valmistelujen alkaneen jo.

− Käsityksen siitä, minkä ikäisenä mitäkin voi tehdä, voisi räjäyttää, Åhman sanoo.

Myös Whitsonin halu matkustaa avaruuteen ylitti haasteet, joista yksi oli vuorovaikutus. Whitson kertoi olevansa introvertti, jolle oleskelu muiden kanssa suljetussa tilassa ei tullut luonnostaan. Myöhemmin Whitson on palkittu johtamistaidoista ja saanut kiitosta juuri vuorovaikutustaidoistaan.

− Kun on intohimo johonkin asiaan, oli se sitten myyntityö, vuorovaikutus tai mikä tahansa, se intohimo, uteliaisuus ja mielenkiinto voivat ohittaa hankalalta tuntuvia asioita.

Työkaluja, ei taikatemppuja

Viime aikoina Åhman on käynyt valmentamassa paljon esimerkiksi erilaisissa myyntiorganisaatioissa. Monessa on haasteena se, miten hankalista tilanteista päästään eteenpäin – joko tiimin sisällä tai asiakkaan kanssa.

Avuksi voi ottaa vuorovaikutuksen työkalupakin. Se ei ole kaikille samanlainen, vaikka vuorovaikutukseen pätevätkin tietyt lainalaisuudet. Jokaisen täytyy löytää tarjonnasta omat työkalunsa.

− Se ei ole mikään temppukokoelma vaan menetelmiä, näkökulmia, käytännön keinoja arkeen sekä tapa olla. Se lähtee meidän arvoistamme ja siitä, millaista energiaa välitämme ja millaista yhteyttä luomme, Åhman sanoo.

Pakkiin voi kuulua hyvinkin yksinkertaisia työkaluja: esimerkiksi se, että muistaa pysähtyä hetkeksi ennen vaikkapa haastavaa neuvottelua ja kysyä itseltään, mikä on tärkeintä juuri nyt.

− Eihän meidän tarvitse onneksi koko ajan miettiä, miten vuorovaikutamme. Päähän siinä menisi sekaisin, jos koko ajan pitäisi olla tosi tietoinen, Åhman sanoo.

− Tärkein juttu on tiedostaa, mikä on kriittinen hetki ja että kaikki ei ehkä menekään odotetulla tavalla. Olla tietoinen, että täytyy olla vähän tarkempi siinä, miten toimia ja mitä vaihtoehtoja on. Uskon vaihtoehtojen pohtimiseen.

Åhman neuvoo miettimään, millaisia riskejä tilanteessa on. Etukäteen voi pohtia esimerkiksi muutaman vaihtoehtoisen toimintatavan. Joskus se voi tarkoittaa päätöstä kysyä pari lisäkysymystä ennen oman mielipiteen kertomista. Näin mieli avautuu.

Etukäteen kannattaa pysähtyä myös miettimään, kuinka haastavasta tilanteesta voi tehdä turvallisen – sekä itselle että toiselle.

− Yksi keskeinen asia on erilaisten, uusienkin kysymysten kysymisen taito. Kun paine kasvaa, putoam­me helposti rutiinien tai vaistojen tasolle ja kysymme todennäköisesti samoja kysymyksiä kuin aiemminkin, koska ne tulevat ensimmäisenä mieleen.

Vuorovaikutus on yhdyssana, jonka ensimmäinen osa on vuoro. Varsinkin hankalassa tilanteessa pitkiä yksinpuheluita pitäisi välttää ja niiden sijaan kuunnella, mitä toisella on sanottavaa.

− Kuulluksi tulemisen tunne on kaiken ydin. Jos toiselle saa sen aikaan, niin ihmeitä tapahtuu, onpa kyse sovittelusta, myyntitilanteesta tai oikeastaan mistä tahansa.

Kuvat: Ville Juurikkala