Rekryammattilaisten tärkeimpiin työkaluihin kuuluvat työnhakijoiden ansioluettelot. Mercuri Urvalin konsultti ja työpsykologi Annukka Tervo kertoo, millaiset seikat herättävät rekrytoijan mielenkiinnon ja millaiset puolestaan ajavat pakosalle.
Millaisiin asioihin rekryammattilaiset kiinnittävät CV:ssä erityisesti huomiota?
Selkeys, loogisuus ja virheetön kirjoitusasu ovat seikkoja, jotka nostavat CV:n vahvaan asemaan työnhaussa. Työhistorian punainen lanka kiinnostaa aina. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, etteikö työhistoriassa voisi olla aukkoja.
Jos niitä löytyy, työnhakijan kannattaa kertoa niistä oma-aloitteisesti itse. Tällöin hän on hieman vahvemmassa asemassa kuin henkilö, joka jättää urapolun aukot avaamatta.
Mitkä ovat rekryammattilaisen näkökulmasta sellaiset CV:n virheet, joita ei voi ohittaa?
Kirjoitusvirheet pistävät heti silmään. Samoin se, jos CV:stä puuttuu loogisuus. Rönsyilevää CV:tä on työlästä ja turhauttavaa lukea.
Loogisuus tarkoittaa tavallisimmin koulutus- ja työhistorian esittämistä kronologisessa järjestyksessä. Päivämääriä kannattaa siis olla mukana. Mikäli työura kattaa monien eri alojen tehtäviä, tiedot voi esittää myös ryhmitellen.
Mikä on CV:n sopiva pituus?
Standardimitta on kaksi sivua, mutta yhdelläkin pärjää, jos esimerkiksi hakemuskirje ja/tai LinkedIn-profiili on selvästi kattavampi.
Jos työkokemusta on vähemmän, kannattaa listata koko työhistoria tehtävänkuvauksineen. Mikäli työhistoria on pitkä, on pidempikin CV ok, koska tehtäväkuvaus ainakin tärkeimmistä rooleista tulee avata ansioluettelossa.
Jos työnhakijalla on paljon esimerkiksi julkaisuja tai muita työnäytteitä, ne kannattaa olla ennemmin erillisenä portfoliona kuin listauksena ansioluettelossa.
Pätkätyöläisillä CV:stä tulee väkisinkin pitkä. Kannattaako koko työhistoria listata vaiko vain kyseisen tehtävän kannalta oleelliset tehtävät?
Listaa vain oleelliset tehtävät, jos tekstiä tulisi muuten paljon tai haluat erityisesti painottaa jotain osaamisaluetta.
Pääsääntöisesti listataan koko työhistoria, mutta mahdollisuuksien mukaan tehtäviä ryhmitellään esimerkiksi osaamis- tai toimialoittain.
Miten kielitaidosta kannattaa kertoa?
Kielitaidostaan kannattaa kertoa mahdollisimman rehellisesti omalla arvioinnilla. Arviointiin on olemassa myös virallisia luokitteluasteikkoja.
Arviointi ei ole aina välttämätön, koska osaaminen saattaa tulla esille muutakin kautta. Työntekijä voi esimerkiksi kertoa käyttäneensä englantia työkielenään viimeiset kaksikymmentä vuotta.
Kielitaidon osaamistaan ei kuitenkaan kannata liioitella, sillä siitä jää kiinni. Jos tehtävässä vaaditaan kielitaitoa, se testataan aina jollain muotoa työhaastatteluissa.
Rekrytoivaan yritykseen voi olla yhteydessä ja selvittää, millaista kielitaitoa tarvitaan. Riittääkö esimerkiksi päivittäinen työkieli vai tarvitaanko asiantuntijatason kielitaitoa.
Onko CV:n ulkoasulla merkitystä vai ratkaiseeko pelkkä sisältö?
Ulkoasulla on merkitystä. Mustavalkoinen asiakirja on selkeä, mutta esimerkiksi yksi tehosteväri vaikkapa pääotsikoiden fonteissa toimii hyvin. Kannattaa hyödyntää myös viivoitusta tai kolumnijakoja.
Luovuutta voi käyttää, mutta hillitysti, jotta luettavuus ei kärsi.
Tärkeintä on kuitenkin se, että faktat ja tehtävän kannalta oleelliset tiedot löytyvät vaivattomasti.
Millainen merkitys kuvalla on?
Kuva tuo omalla tavallaan mukaan henkilöä CV:n takana. Toimivin kuva on peruskasvokuva, mielellään hymyilevällä ilmeellä.
Pitääkö CV:ssä kertoa perheestään?
Ei välttämättä tarvitse. Vaikuttaa jopa oudolta, jos listaa tarkkaan esimerkiksi tietoja puolison ja lasten koulutuksista ja/tai ammateista tai muista henkilön oman työnhaun kannalta epäoleellisista asioista.
Mikäli tehtävänkuvassa on esimerkiksi paljon matkustamista, mikä vaatisi vaikkapa pienten lasten vanhemmalta tai koiranomistajalta järjestelyjä yksityiselämässä, niin siinä tapauksessa kannattaa itse tuoda esille mahdolliset toimen hoitamiseen vaikuttavat seikat.
Onko omien harrastusten kertomisella merkitystä vai olisiko niiden parempi paikka hakemuksessa?
Harrastuksista voisi kertoa ennemminkin juuri CV:ssä. Hakemuskirje kannattaa pitää motivaatiokirjeen muodossa.
Joskus harrastukset voivat olla jollain tapaa työhön liittyvän osaamisen täydentämistä, jolloin ne omalta osaltaan kertovat henkilön kiinnostuksesta kyseiseen alaan.
Pärjääkö pelkällä perinteiselle CV:llä vai pitäisikö netistä löytyä kyseisen työnhakijan video/työnhaun verkkosivut/LinkedIn-sivut tai muuta lisätietoa?
CV:lläkin pärjää, mutta LinkedIn lisää koko ajan merkitystään tietokantana. Jos on hakemassa töitä, niin LinkedInistä on hyvä olla löydettävissä. Muut kanavat ja menetelmät tulevat toistaiseksi hitaammin perässä.
Hyvän CV:n resepti
- Selkeä ulkoasu, tyypillisimmin kaksi sivua. Kuva mukana, tiedosto pdf-muodossa.
- Helppo lukea, ajan tasalla ja informatiivinen: numeroita, kiitos!
- Päiväys kannattaa laittaa myös ansioluetteloon, koska usein tiedostot tallentuvat CV-pankkeihin, joista ansioluetteloita etsitään usein myöhemmin.
- Kuka minä olen -profiili ja yhteenveto CV:n alkuun.
- Yhteystietojen tulee löytyä jokaiselta sivulta.
- Pakollisia tietoja ovat vähintäänkin koulutustausta, työkokemus, IT-osaaminen ja kielitaito.
- Tekstin tulisi olla vakuuttavaa, mutta ei liioittelevaa.
- Mainitse lisäksi mahdolliset harrastukset, vapaaehtoistyöt, kurssit tai muut koulutukset, varusmiespalvelus, suosittelijat ja niin edelleen.
- Lisää linkki LinkedIn-profiiliisi, jos sellainen on.
