Myyjä on yritysjohdon suosikki. Hän tuo taloon kassavirtaa, muut funktiot ovat karkeasti ottaen myynnin tukea. Helppohan myyjän on henkseleitä paukutella, kun markkinointi on ensin kovalla työllä ohjannut asiakkaat myyjän luo.
Markkinoijilla on uusi ykköskriteeri, jota ei todella unohdeta hehkuttaa: mitattavuus. Sillä johto tykkää numeroista. Markkinointi ei ole enää ympäripyöreää selittelyä, siitä on tullut konkreettista, numeerista ja kylmiin faktoihin perustuvaa.
Markkinoijat taistelevat organisaatiossa suosikin paikasta niin taidokkaasti, että todisteiden varjossa myyntiä ei kohta enää tarvita. Riittää, että palvellaan asiakkaita, joita on hankittu taidokkaalla markkinoinnilla. Kiitos digin, markkinoija näkee reaaliaikaisesti banneriklikkaajat, artikkelilukijat, videokatselijat, nettisivuvierailijat – luvut, joita rinta rottingilla esitellään palavereissa.
Enää ei myyjä kerää kunniaa markkinoinnin näkymättömästä työstä. Kaikki toimitusjohtajasta myyjään innostuvat, kun somepostauksiin sataa tykkäyksiä. Digimarkkinoinnissa osuttiin kultasuoneen!
Miksi myyntiluvut eivät kuitenkaan seuraa klikkausten tahtia? Vaikka uusinta videota katsottiin yli 10 000 kertaa ja sitä jaetaan edelleen? Markkinoijien mukaan kaikki johtuu viiveestä ja toistojen puutteesta. Myyjälläkään ei ole tähän kunnollista selitystä, hänkin on huumaantunut digimarkkinoinnista ja sen lupaamasta helposta tulevaisuuden myynnistä.
Numerot ovat aina olleet läsnä kaikessa markkinoinnissa. Nyt ne ovat vain digitaalisen markkinoinnin osalta erityisen näkyviä. On helppo kuvitella nopeasti ja helposti mitattavan markkinoinnin olevan tehokkaampaa. Pelkät klikit voivat kuitenkin kertoa vain renkaanpotkijoista.
Unohdamme digikuplassa valtavan potentiaalisen asiakasmassan, jonka tavoittaa parhaiten aivan muista kanavista kuin verkosta. Myyntitapaamisia ja asiakaskontaktointia ei voi vieläkään pyyhkiä myyjän tehtävälistalta.