Autoilijoita verotetaan Suomessa rankalla kädellä. Yhteensä valtion verotulot tästä ovat jotakuinkin kahdeksan miljardia euroa. Tuon rahakasan jakaminen herättää kiinnostusta, sillä nyt näyttää siltä, että erilaisin lupauksin ja ennusteluin ollaan meille rakentamassa ja myymässä järjestelmää, jossa joku tai jotkin näkevät mahdollisuuden laittaa ”käden alle”. Miksi eivät laittaisi, kun kerran rahastamaan pääsee. Jopa siitä, että menet ajamaan autolla tielle!
Suuret lupaukset ja haaveet syötetään meille tienkäyttäjille ja myös poliittisille päätöksentekijöille optimistisilla tulo- ja kustannusarvioilla. Uuden järjestelmän hyötyä myydään kuluttajille erilaisin auto- ja polttoaineverotukseen ounastelluin alennuksin. Kaikki on kuitenkin vain lupauksia ja näkemyksiä. Mietteitä siitä, mitä voisi olla. Samaan aikaan on kuitenkin tehty laskelmia, joiden mukaan enemmän ajava ja pitempään saman auton omistava henkilö maksaisi jonkun vuoden aikana luvatun auto- ja ajoneuvoveron alennuksen todellisuudessa moninkertaisesti uudessa järjestelmässä.
Uusia bisnesideoita kaivataan, mutta onko todella tarpeen muuttaa yhteiskunnan perustoiminnot liiketoiminnaksi jollekin? Sekä Suomella että suurilla kaupungeillakin on huonoa kokemusta perusinfran myymisestä liiketoiminnaksi. Aina ei ole onnistuttu. Liikenneverkkotyöstä on jätetty merkittäviä eriäviä mielipiteitä myös valtiovarainministeriöstä.
Vielä näiden tietojen valossa en kannata kilometrimaksujärjestelmää.