Asian voi päätellä ja laskea Helsingin Sanomissa 13.4. julkaistun auton hankinnan rahoitusta käsittelevän jutun kylkiäislaskelmista.
Motivan asiantuntija Vesa Peltola laski neljän vuoden kustannukset 18 000 kilometrin vuosittaisella ajomäärällä kuudelle erilaiselle Volkswagen Golf-mallille. Laskelma sisältää sekä kiinteät kustannukset (auton arvon alenema huomioon ottaen) että käyttökulut.
Laskelman mukainen kilometrikustannus vaihtelee vertailun kokonaiskustannuksiltaan halvimman Golf-mallin 39,8 sentistä vertailun kalleimman mallin 50,6 sentin kilometrikustannukseen (kun kunkin laskelman automallin kokonaiskulu neljältä vuodelta jaetaan 72 000 kokonaisajokilometrillä). Tämän vuoden kilometrikorvauksen (43 senttiä) mukaisella kilometrikululla laskettu neljän vuoden kokonaiskulu (30 960 euroa) samoilla ajokilometreillä asettuu yllättäen kuuden Golf-mallin vertailun puoliväliin; hankintahinnaltaan 28 154 ja 29 131 euroa maksavien dieselauton ja kaasumallin väliin.
Jos vertailun halvimmalla Golfilla ajava siis ”tienaa” neljä senttiä kilometriltä, niin samanaikaisesti diesel- ja kaasumallilla ajava maksaa kilometristään kuluina noin 43 senttiä. Ja kalleimmalla mallilla ajava pulittaa omasta kukkarostaan tuommoiset seitsemän ja puoli senttiä per kilometri. Ja ”tienaajakin” tienaa noin 570 euroa vuodessa. Eli tienasiko ollenkaan?
Verovapaasti maksettavan kilometrikorvauksen ei ole tarkoitus olla absoluuttinen ja oikea kaikille. Se ei ole millimetripaperilla suunniteltu juttu. Se on pikemminkin tietyllä laskentakaavalla määrättävä likimain oikea ja hyväksyttävä määrä, jonka käyttäminen verovapaana suureena on tarkoitettu myös helpottamaan verotusta. Vain sairaalloisesta perfektionismista kärsivä vaatisi jokaiselle autolle ja autoilijalle laskettavaksi täsmälleen kustannusten mukaisen oikean summan. Kaikille voi siis maksaa saman summan verovapaasti, joku vähän siitä hankkii ja joku maksaa puolestaan itse asiassa työajostaan enemmän kuin, mitä korvaus kattaa.
Jokaisella työajoa ajavalla yrittäjällä ja palkansaajalla on kuitenkin oikeus saada työnteosta aiheutuvat kustannukset korvatuiksi. Suomalainen kilometrikorvausjärjestelmä näyttää noidenkin laskelmien perusteella toimivalta ja hyvältä. Sattumalta tuo keskimääräinen suomalaisen autoilijan vuosittainen ajokilometrimäärä (18 000 km) on vielä aika lähellä MMA:n jäsenen yleisimpiä työajokilometrejä. Toki moni ajaa paljon enemmänkin.