Viimeisin ryhmäkannetta koskeva yhteydenotto liittyi Soneran kompasteluun yhteyksiensä ylläpidossa. Myynnin ja markkinoinnin ammattilaista ymmärrettävästi harmittaa, kun hän ei saa kiinni asiakasta, eikä asiakas häntä. Kauppaa voi jäädä saamatta ja se voi vähentää ansioita. MMA:nkin toimintaa on verkkoyhteyksien toimimattomuus hankaloittanut.
Ryhmäkanne voi kuulostaa toimivammalta keinolta, kuin mitä se todellisuudessa on.
Virallinen ryhmäkanne on kuluttaja-asiamiehen ajama kanne, johon kuluttajat voivat yhtyä. Tämä koskee siis kuluttajariitoja.
Epävirallisella ryhmäkanteella voidaan tarkoittaa juttua, jossa moni henkilö tai yritys lähtee mukaan samaan riitaan.
Olennaisin ero on, että jälkimmäisessä osalliset vastaavat oikeudenkäyntikuluista, virallisessa ryhmäkanteessa kuluriskiä ei ole.
Lisäksi asian olisi jälkimmäisessä(kin) tapauksessa objektiivisesti arvioiden oltava kokonaisuudessaan sellainen, että kanteella olisi menestymisen mahdollisuus. Ongelman laajuuden olisi oltava merkittävä, jotta ryhmä kanteen takana olisi riittävän suuri. Syntynyt vahinko olisi myös oltava melkoisen selkeästi todettavissa, sillä esimerkiksi väitteet kaupan saamatta jäämisestä eivät sellaisenaan oikein riitä oikeudessa.
Ongelman laajuuden ja vahingon syvyyden ehdot kuitenkin vain harvoin täyttyvät ja käytännössä ryhmäkanne ei valitettavasti oikein sovellu MMA:n jäsenten asioiden ajamiseen. Vaikka lakimiehemme kyllä hoitavat työ- tai edustussuhteeseen liittyviä riitaisuuksia ajastaikaa myös ”ryhmäkanteenomaisesti” silloin, kun esimerkiksi usealla saman työnantajan palveluksessa olevalla tai olleella työntekijällä on sama ongelma ratkottavana oikeudessa.