Harry Stennabbille kertyy vuodessa jopa 90 000 ajokilometriä. Kun mies on toiminut myyntitehtävissä 1997, voi jokainen arvioida, kuinka monta kertaa hän olisi voinut tällä ajomäärällä kiertää maapallon ympäri. Pahoilta onnettomuuksilta Harry Stennabb on välttynyt, mutta läheltä piti -tilanteita on sattunut sitäkin enemmän.
– Kahdeksan vuotta sitten ajoin nokkakolarin autonsa hallinnan menettäneen kuljettajan kanssa. Onneksi se sattui taajama-alueella ja vauhti oli maltillinen. Henkilövahingoilta vältyttiin, mutta toisen osapuolen auto romuttui lunastuskuntoon.
– Syksyllä 2018 minulle kertyi yhden kuukauden aikana viisi hirvihavaintoa. Yksi näistä tapaamisista kunnioitettavan kokoisen sarvipään kanssa oli aika tiukka tilanne.
Auto on Harrylle oma liikkuva toimisto.
– Työviikkoni käynnistyy sillä, että sihteeri buukkaa minulle esittelyjen rungon. Luurangon ympärille rakennan sitten lihakset eli täydennän tapaamisten listaa. Monesti soitan tien päältä tutuille asiakkaille, josko sopisi tulla käymään.
Päivät venyvät usein pitkiksi.
– Myyntityössä ja tien päällä liikkuessa hyvä vireystila on kaiken a ja o. Liikunnan lisäksi pyrin nukkumaan kunnon yöunet – vaikka se työrytmin vuoksi joskus onkin haastavaa – ja pitämään verensokerin päivän mittaan tasaisena. Syön aina hyvän aamiaisen ja ruokailen muutenkin säännöllisesti.
– Ruokatarjonta suomalaisilla huoltoasemilla, joita taidetaan liikenneasemiksi nykyään kutsua, on parantunut huimasti viimeisten kymmenen vuoden aikana. Hyviä ja terveellisiä vaihtoehtoja on tarjolla runsaasti, joten myyntitykinkään ei tarvitse tyytyä rasvaiseen grilliruokaan tai suklaapatukoiden mutusteluun.
Ruokapaussien lisäksi Harry suosittelee pitämään ajomatkoilla muitakin taukoja. Niiden aikana voi käydä läpi vaikka sähköpostit samalla, kun haukkaa raitista ilmaa.
Infrapunakameran lisäksi Harryn autoista löytyvät vakionopeudensäädin, kaistavahti sekä vireystilan valvoja, jotka kaikki ovat hänen mielestään hyviä liikenneturvallisuutta parantavia keksintöjä. Kuljettajan vastuuta ne eivät kuitenkaan koskaan poista.
– Sekin on tosiasia, että näkökyky heikkenee meillä kaikilla iän myötä. Erityisesti hämäränäkö huononee. Itse olen käyttänyt laseja nyt pari vuotta. Sääli, kun nykyisin ei enää ole juurikaan lunta tienvarsia valaisemassa.
Koko juttu on julkaistu Myynti & Markkinointi -lehdessä 1/2020.
Teksti: Kimmo Salo ja Pälvi Salo
Kuvat: Timo Porthan