Esiintymistaidoilla ja elekielellä on suuri merkitys työhaastatteluissa, koska samalla haastateltava tulee paljastaneeksi paljon asennoitumisestaan, motivoitumisestaan ja luonteestaan.
‒ Tuhansia haastatteluja tehneet rekryammattilaiset oppivat näkemään heti jo haastateltavan astuessa ovesta sisälle, millaista ihmistyyppiä hän edustaa, toteaa toimitusjohtaja Kari Juutilainen InHunt Group Oy:stä.
Reipas kättely ja silmiin katsominen luovat vaikutelman itsevarmasta, ammattitaitoisesta henkilöstä. Veltto käyttely ja pälyilevä katse kertovat epävarmuudesta ja herättävät ajatuksen, että voiko tällaista henkilöä laittaa kentälle edustamaan yritystä.
Haastattelijat panevat merkille myös ulkoisen olemuksen siisteyden kengistä hiuksiin.
‒ Työhaastatteluun ei kannata tulla purukumi suussa.
Vaikka osaamista ja kokemusta olisi roppakaupalla, se ei riitä. Persoonallisuudelle, positiiviselle asenteelle ja oppimishalulle lasketaan rekrytoinnissa suuri painoarvo.
Esiintymistaitoa voi harjoitella, Juutilainen opastaa. Esiintymistaidon kursseja on tarjolla.
Harjoitella voi vaikka puolison ja ystävien kanssa. Juutilaisen resepti koskee ensivaikutelman hiomista kuntoon: miten oveen koputetaan sopivalla volyymilla, miten ovi avataan ja sisään astutaan reippaasti, huomioidaan katsekontaktilla kaikki paikalla olevat henkilöt ja sen jälkeen sanallisesti ilmoittaudutaan haastatteluun samalla tarkistaen, kuka on päähaastattelija.
Persoonasta kertovat pienetkin asiat: osaako haastateltava huolehtia itsestään esimerkiksi tarkistamalla, mihin takin voisi ripustaa tai onko hänellä tilannetajua tiedustella sopivaa istumapaikkaa.
‒ Rentoutuneesta haastateltavasta haastattelijat saavat eniten tietoa irti, joten työhaastatteluissa ei kannata pingottaa, Juutilainen opastaa.
‒ Haastattelijoita kannattaa katsoa silmiin. Jos haastattelijoita on monta, katsekontaktin pääpaino tulee olla aina kulloisenkin kysymyksen esittäjässä. Keinotekoinen katsekontaktin jakaminen kaikille haastattelijoille yhtä aikaa herättää ajatuksen hyväksynnän kerjäämisestä.
Haastateltavan ei kannata myöskään poukkoilla paikaltaan esimerkiksi piirtelemään fläppitaululle. Sellainen käytös lähinnä huvittaa rekryammattilaisia.
Joskus kysymykset voivat olla kompia. Tällöin testataan haastateltavan sopeutumiskykyä hankaliin tilanteisiin. Esimerkiksi haastatteluissa saatetaan etsiä haastateltavan kipupisteitä osaamisen suhteen.
Merkitystä ei kuitenkaan ole itse asialla vaan haastateltavan asennoitumisella: onko hän oikeasti valmis kehittymään ja oppimaan uutta.
‒ Erittäin tärkeää on keskittyä tilanteeseen. Yhtäkään esitettyä kysymystä ei tule sivuuttaa, painottaa Kari Juutilainen.