Myyntipäällikkö Vuokko Hannila kaipaa kuumeisesti kallionkielekettä, jolle pääsisi lepäämään. Meri välkehtii kaukana alapuolella ja valo vaihtuu välillä varjoksi, kun kallio kaartuu yläpuolelle.
Vaikein on kohta, jossa kiivetään pystysuoraa kalliota, joka kaartuu samalla taaksepäin. Koko kroppa on maitohapoilla, kun Vuokko pääsee vihdoin kallionkielekkeelle, johon mahtuu juuri ja juuri lepäämään. Nyt voi ihailla Sardinian Via Ferrata -vaelluskiipeilyreitiltä avautuvia upeita maisemia.
Vuokko ja hänen miehensä törmäsivät lajiin vahingossa muutama vuosi sitten, kun Italiassa olevan luontopolun reunamilta löytyi jyrkänne köysineen ja vaijereineen. Monet vaelluskiipeilyreitit ovatkin keskittyneet Pohjois-Italiaan, mutta niitä löytyy ympäri maailmaa, kuten Kiinasta, Perusta ja Islannista.
Suomessa Via Ferrata -reittejä ei ole, mutta rajojaan voi testata hieman samaan tapaan kotimaisissa seikkailu- ja kiipeilypuistoissa.
Laji näyttää hurjalta, mutta ei vaadi Vuokon mukaan erityistä kiipeilytaitoa, sillä reittejä on hyvin eritasoisia. Itsensä voittamisen tunne saa lähtemään vuorille yhä uudestaan.
‒ Laji vaatii hyvää kuntoa, sisukkuutta ja rohkeutta. Ensimmäiset kerrat eivät olleet helppoja, mutta kun pääsin reitin läpi, tuli mieletön fiilis.
Fyysisten rajojen lisäksi täytyy tuntea myös omat henkiset rajansa.
‒ Täytyy olla myös viisas sen suhteen, että kääntyy takaisin, jos reitti tuntuu liian haastavalta tai sääolosuhteet muuttuvat. Joillakin reiteillä on pakoreittejä, joissa pääsee esimerkiksi tikkaita pitkin tielle tai helpommalle reitille.
Vaelluskiipeilyn lisäksi Vuokko nauttii muistakin liikunnallisista lajeista.
‒ Harrastan myös zumbaa ja yksinäistä liikuntaa, kuten hiihtoa ja lenkkeilyä. Kun on töissä hektisellä myyntialalla, harrastaessa ei aina tarvitse olla kavereita mukana.
Irrottaudu myös henkisesti
Palautuminen on tärkeä työhyvinvointiin liittyvä mekanismi ja sen vuoksi sitä on tutkittu muun muassa Tampereen yliopistossa. Palautumisessa voidaan erottaa sekä selviytymisen strategiat, jotka liittyvät tapaan käsitellä stressiä, että palautumisen strategiat, joilla tarkoitetaan ihmisen tapaa palauttaa voimavaroja.
Yksi oleellinen asia palautumisessa on psykologinen irrottautuminen. Se tarkoittaa kykyä suunnata ajatuksia muualle ja päästä eroon kuormittavista asioista. Moni haluaakin Vuokon tavoin tehdä välillä jotain ihan muuta kuin mitä tekee työssään.
Psykologinen irrottautuminen tarkoittaa tilaa, jossa yksilö ei mieti työhön liittyviä asioita. Pelkkä työpaikalta poistuminen ei siis riitä, vaan ajatukset on saatava aidosti pois kuormittavasta asiasta.
Psykologinen irrottautuminen työstä vapaa-ajalla johtaa parempaan mielialaan illalla kuin jatkuva työasioiden ajattelu. Irrottautuminen on yhteydessä vähäiseen psyykkiseen oirehtimiseen, väsymykseen, palautumistarpeeseen, vähäisiin depressiivisiin oireisiin ja uniongelmiin.
Hyvinvoinnin kannalta on tärkeää säilyttää kontrolli ja tunne siitä, että voi vaikuttaa asioihin. Jos hallinnan tunne pettää, ihminen kokee joutuneensa oravanpyörään. Sen vuoksi asioista pitäisi pystyä sopia ja keskustella avoimesti niin perheen kuin työnantajan kanssa.
Liikkumalla voi tehdä hyvää
Pirkkalalainen avainasiakaspäällikkö Mikko Penttilä joutui loukkaantumisen myötä luopumaan ultrajuoksuharrastuksestaan. Ultrajuoksussa juostaan maratonia pitempiä matkoja. Kun lääkäri kielsi juoksemisen, tavoitteelliseen harjoitteluun tottunut Mikko oli uuden tilanteen edessä.
‒ Kun ihmiseltä kielletään rakas harrastus, helposti käy niin, että ei tule tehtyä mitään.
Tuttava suositteli Mikolle hakemista Rynkeby-pyöräilyjoukkueeseen. Team Rynkeby on kansainvälinen hyväntekeväisyystapahtuma, jossa pyöräilyjoukkueet pyöräilevät joka kesä Pariisiin ja keräävät rahaa syöpää sairastaville lapsille.
‒ Hyväntekeväisyys oli minulle se tärkein syy lähteä mukaan. Kun kohde oli vielä sidottu kestävyysurheiluharrastukseen, tämä tuntui omalta ja osui minulle hienoon saumaan, Mikko sanoo.
Suomesta tapahtumassa oli viime vuonna mukana neljä joukkuetta ja yhdessä joukkueessa pyöräili noin 30 henkilöä. Hakuprosessi seuraavaa kesää varten käynnistyy jo elokuussa. Suomen osallistujat valitaan satojen hakijoiden joukosta.
Mikko Penttilä toimi viime kesänä yhden suomalaisjoukkueen kapteenina. Mukana joukkueessa oli myös tuotepäällikkönä työskentelevä Niko Toropainen.
‒ Minulla oli ollut niin sanotusti sohva kiinni selässä jo useamman vuoden, kunnes viime kesänä hoksasin, että saan itseni kuntoon hyvää tekemällä, Niko naurahtaa.
Aikoinaan aktiivisesti liikkuneen Nikon kuntoilu oli lopahtanut. Aina oli kiire tai väsytti. Liikkumisyrityksiä oli, mutta ne jäivät satunnaisiksi tavoitteiden puuttuessa.
Rynkeby-tiimiin valituksi tuleminen tietää vuoden tehokasta treeniputkea. Pariisiin pyöräileminen ei suju aivan kylmiltään.
Mikon ja Nikon joukkue teki joka viikko ainakin yhden pitemmän lenkin ja yhden yhteisen harjoituksen. Lenkkien määrä kasvoi, kun joukkue saa keväällä varsinaiset kilpapyörät käyttöönsä. Niko kasvatti peruskuntoa käymällä spinningissä, pelaamalla tennistä ja käymällä kuntosalilla.
‒ Meillä oli Rynkeby-tiimissä kaksi treenivastaavaa, jotka suunnittelivat harjoittelua. Hyvä kunto ei kuitenkaan riitä, vaan kropan pitää kestää muutenkin. Työfysioterapeutti teki minulle liikkuvuutta parantavan ohjelman, joka sisälsi muun muassa venyttelyä ja muuta kehonhuoltoa, Niko sanoo.
Enemmän kuin pyöräilyprojekti
Tampereen yliopiston psykologian professori Ulla Kinnunen sanoo, että liikunta on monissa tutkimuksessa havaittu hyväksi keinoksi palautua. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että kaikkien pitäisi pakottaa itsensä liikkumaan palautumisen nimissä.
‒ Liikuntaan pitäisi liittyä mielihyvän kokemuksia. Sellaiset harrastukset, joita tehdään mielellään ja jotka auttavat esimerkiksi irrottautumaan työstä, ovat todennäköisimmin palauttavia. Tällaisia harrastuksia ja toimintoja on luonnollisesti paljon ja ne vaihtelevat yksilön mukaan, Kinnunen sanoo.
Osa palautuu parhaiten harrastuksissa, joissa opetellaan uusia taitoja. Sellainen harrastus voi olla vaikka kielten opiskelu. Myös sosiaaliset suhteet auttavat rentoutumaan vapaa-ajalla.
‒ Vapaaehtoistyönkin vaikutusta on tutkittu ja havaittu sen edistävän palautumista, Kinnunen lisää.
Mikon ja Nikon pyöräilyprojektissa toteutuvat nämä kaikki osa-alueet. Rynkeby ei ole nimittäin vain pyöräilyprojekti.
‒ Kapteenin roolissa joutuu jo alkumetreiltä asti miettimään sitä, että tässä ollaan kokoamassa joukkuetta, jonka jokaisella jäsenellä on erilainen rooli.
Joukkueeseen pyritään vajaan vuoden treenien aikana sytyttämään vahva yhteishenki ja hitsaamaan tiimiä yhteen.
‒ Melkein kaikki ovat aluksi ventovieraita toisilleen. Yhteislenkit antavat mahdollisuuden tutustua. Pariisiin pyöräillessä joukkuekaveri voi ajaa 200 kilometriä siinä 20 senttimetrin päässä, Mikko sanoo.
Osa ei ole ajanut maantiepyörällä ennen kuin tulee valituksi joukkueeseen. Se tarkoittaa, että erityisesti muodostelmassa ajaminen vaatii harjoittelua.
Hyvällä asialla
Yksi osa joukkueeseen kuulumista on lahjoitusten hankkiminen. Se tapahtuu muun muassa etsimällä sponsoreita ja järjestämällä hyväntekeväisyystapahtumia.
Kaikki sponsorien lahjoittamat rahat menevät lyhentämättöminä Suomen syöpäsairaiden lasten ja nuorten yhdistys Sylva ry:lle, sillä joukkueeseen valitut maksavat kaikki kulut aina pyörän hankinnasta majoituksiin omasta pussistaan.
Varainhankinta on myyntityötä ja Rynkebyn Tampereen tiimissä olikin Mikon ja Nikon lisäksi useita myyntialan ammattilaisia.
‒ Markkinointiraha on nykyään tiukassa. Kukaan ei ole kuitenkaan suoraan tyrmännyt, kun kerron olevani syöpälasten asialla, Niko sanoo.
‒ Myyntityössä toimiminen on helpottanut kontaktointia, Mikko lisää.
Yksi Mikon mieleenpainuvimmista kokemuksista tiimissä on se hetki, kun joukkue saapui Pariisiin. Sen edelle menee kuitenkin tilanne, jossa hän oli kaksi kuukautta maaliin saapumisen jälkeen.
‒ Lahjoitimme Sylva ry:lle gaalatilaisuudessa keräämämme summan. Se kruunasi kaiken, sillä sen takia tätä hommaa tehdään.
MMA toimii Team Rynkebyn pronssisponsorina.