Kun tekoäly hoitaa rutiinit, myyjälle ja markkinoijalle jää kuormittavin työ 

Tekoäly on tullut nopeasti osaksi myynnin ja markkinoinnin arkea. Sitä hyödynnetään eniten asiakasviestinnässä, sisällöntuotannossa ja datan analysoinnissa, ja se hoitaa yhtä useammin esimerkiksi viestien luonnostelua, asiakasanalyysiä ja kampanjoiden optimointia. Työ painottuu analysointiin, päätöksentekoon ja luovaan ongelmanratkaisuun.  

Kun työpäivää rytmittävät rutiinityöt vähenevät, työstä katoavat myös kognitiiviset hengähdystauot. 

Aivotutkija Minna Huotilaisen mukaan kyse ei ole vain työn tehostumisesta, vaan sen rakenteen muutoksesta: 

– Kuulostaa hyvältä, että asiantuntijalla on paljon enemmän aikaa relevantteihin töihin, kun ei tarvitse hoitaa rutiinijuttuja. Mutta se on myös työn intensifikaatiota. Tekoäly vie mikrotaukoja pois. 

Käytännössä tämä tarkoittaa monelle sitä, että työpäivä muuttuu yhtäjaksoiseksi keskittymiseksi: asiakaskohtaamisia, kampanjoiden optimointia ja datan tulkintaa ilman luontaisia hengähdyshetkiä. 

Kokemus ratkaisee tekoälyn hyödyntämisessä 

Kun työ muuttuu entistä asiantuntijapainotteisemmaksi, korostuu myös kokemus. Huotilaisen mukaan juuri se vaikuttaa siihen, miten tehokkaasti tekoälyä pystyy hyödyntämään. 

– Juuri koulunpenkiltä tulleella on tuoreimmat tiedot. Mutta työssä huomataan nopeasti, ettei hänellä ole vielä kokemusta. Ilman kokemusta tie taitavaksi tekoälyn käyttäjäksi on pidempi. 

Huotilaisen mukaan kokeneella asiantuntijalla on etulyöntiasema: 

– Kun vahva asiantuntemus yhdistyy tekoälyn tekniseen osaamiseen, lopputuloksena on usein parempi kyky hyödyntää tekoälyä. 

Tuore Myynnin tila -tutkimus kertoo, että moni myynnin tekijä hyödyntää tekoälyä arjessaan. Käyttö on kuitenkin kapea-alaista ja isossa kuvassa hyödyt ovat monella vielä lunastamatta. 

Kun rutiinit katoavat, työpäivä voi täyttyä pelkästään vaativista asiantuntijatehtävistä.

Minna Huotilainen

Professori, aivotutkija

Luovuus kasvaa – mutta kuormitus myös 

Tekoäly voi lisätä myynnin ja markkinoinnin työn luovuutta. Ideointia, sisällöntuotantoa ja vaihtoehtojen testaamista voidaan tehdä nopeammin kuin ennen. 

Samalla osa ammattilaisista kokee, että tekoäly voi passivoida omaa ajattelua tai vähentää työn henkilökohtaista otetta. Kun kone tuottaa vaihtoehtoja valmiiksi, oma rooli muuttuu yhä enemmän arvioijaksi ja päätöksentekijäksi. 

Tämä lisää työn kognitiivista kuormitusta: valintoja on enemmän, ja niiden laatu korostuu. 

Fokus ratkaisee yhä enemmän 

Muutos korostaa myös fokuksen merkitystä. Myynnin ja markkinoinnin työ ei useinkaan kaadu epävarmuuteen, vaan siihen, mihin aika ja huomio kohdistuvat. 

Kun rutiinit vähenevät ja työ koostuu entistä vaativammista tehtävistä, keskittymiskyvystä tulee keskeinen kilpailutekijä. 

Samalla keskeytykset ja pirstaleisuus kuormittavat aivoja entistä enemmän. 

– Kognitiivisesti sekava työ tai muu turha kuormitus heikentää aivoterveyttä. On näyttöä, että se vaikuttaa ihmisen pitkäkestoiseen jaksamiseen.

Aivot etsivät uhkia myös tekoälystä 

Tekoäly herättää monissa myös epävarmuutta. Huotilaisen mukaan siihen vaikuttaa osaltaan se, miten ihmisen aivot ovat evoluution aikana rakentuneet. 

– Voisi sanoa, että aivot ovat aika negatiiviset. Tulevaisuutta pohtiessa uhkakuvilla on paljon suurempi painotus kuin mahdollisuuksilla. Se on ymmärrettävää evoluution näkökulmasta. 

Siksi tekoäly nähdään helposti työssä uhkana, vaikka se on samalla merkittävä mahdollisuus. 

Jaksaminen ei ole vain yksilön vastuulla 

Kun työ ei enää rytmity rutiinien ja vaativampien tehtävien välillä, taukojen merkitys korostuu. 

Huotilaisen mukaan kyse ei kuitenkaan ole vain yksilön valinnoista. 

– Me olemme tarpeeksi puhuneet siitä, että yksilön pitäisi syödä paremmin, liikkua ja nukkua enemmän. Se tie on jo nähty. 

Myynnin ja markkinoinnin arjessa tämä näkyy esimerkiksi intensiivisinä työpäivinä, joissa asiakastyö, analyysi ja päätöksenteko seuraavat toisiaan ilman kognitiivisesti kevyempiä rutiinitehtäviä. 

– Jos päivät ovat hyvin intensiivisiä eikä taukoja ole, vaikutukset näkyvät nopeasti myös unessa ja palautumisessa. Silloin kyse ei ole yksittäisen työntekijän päätöksistä, vaan työpaikan kulttuurista. 

Huotilaisen mukaan esihenkilöiden esimerkki on keskeinen: tapa tehdä työtä tarttuu koko organisaatioon.