Suomalaisten puutteellinen myyntiosaaminen on edelleen hyvin käypä ja kukkuva myytti. Oman kortensa kekoon itsemme soimaamisessa ovat kantaneet poliitikot ja sopivasti ennen tutkimuksen tekemistä.
En syytä myytistä poliitikkoja, mutta kesästä talveen kestäneen yhteiskuntasopimusfarssin yhteydessä esimerkiksi oppositiopoliitikot ovat taittaneet palkansaajiin kohdistuvan uudistus- ja pakkolakikeihään kärkeä toteamalla myös siihen suuntaan, että työelämän muutoksia ei tarvita. Meidän pitää vain opetella myymään tuotteitamme.
Homma ei siis toimi, kun myynti ei toimi. Kaikki muu, tuotteet ja hinnat eli kilpailukyky ovat siis kunnossa. Niinkö?
Tosiasiassa suomalaisia tuotteita myydään ja suomalainen myy koko ajan. Jos suomalainen ei niitä osaa myydä, niin se ei voi olla absoluuttinen väite. Se on aina suhteellinen väite. Suomalainen ei – ehkä – osaa myydä jotakin suhteessa johonkin. Tämä voi osin pitää paikkansa. Mutta suomalainenkaan ei myy hyvin tuotetta, jonka hinta on liian suuri ja arvo asiakkaalle liian pieni.
Onko muuten koskaan tehty luotettavaa mittausta totuudesta? Myykö saksalainen tutkitusti paremmin kuin suomalainen? Kyselytutkimus vahvistaa myytin helposti. Onhan suomalaisilla huono viinapääkin, onhan.
Kun ei tässä myytissä vain kokonaisuutena olisi loppujen lopuksi, ainakin osittain, kysymys vanhasta tutusta asiasta: myyntityön heikosta arvostuksesta. Lentokapteeni ja lääkäri menevät aina ohi arvostustilastoissa ja niin taitaa olla jatkossakin.
Kuitenkin yksi osaava myyntiammattilainen tuo leivän kymmenelle muulle tuotantoketjun osaajalle, arvostettiinpa sitä tai ei.