Omaa eläkettä tai sen tulevaa kertymää ihmetellessä voi nousta mieleen toistenkin eläkkeet. Eläkeotteenhan saa nykyään aika ajoin automaattisesti postilaatikkoonsa tai sähköpostiinsa. Ja mieleen voi tulla, että suurimmille eläkkeille voisi laittaa katon. On kuitenkin virhearvio ajatella niin, että tällä tavalla saisi oman eläkkeensä nousemaan.
Myynti- ja markkinointiammattilaisille kertyy yleensä keskimääräistä suomalaista työeläketasoa korkeampi eläke, tai ainakin keskimääräistä tasoa edustava eläke. Tämä johtuu siitä, että alan palkkataso on suomalaista keskipalkkaa suurempi. Tietenkin esimerkiksi pitkä työttömyys ennen eläkkeelle siirtymistä, tai uran aikana tehty työaika muilla pienempipalkkaisilla aloilla, pienentää eläkettä.
Sekin on syytä muistaa, että saadut kulukorvaukset eivät ole palkkaa, niistä ei kerry eläkettä – eikä muitakaan sosiaalietuuksia.
Alallamme työskentelevät eivät keskimäärin saa erityisen suuria eläkkeitä, mutta eivät ihan pieniäkään. Eläkekattoa vaatimalla saisimme kuitenkin vain harmeja, emme lisää eläkettä. Tavallisen palkansaajan kannalta eläkekatto ei olisi hyvä asia.
Eläkekatto nostaisi eläkemaksuja, mutta ei eläkkeitä
Työeläkemaksua maksetaan nykyisin kaikkien työtulojen mukaan. Jos eläkejärjestelmään tulisi katto, palkasta kertyisi eläkettä vain johonkin järjestelmässä määriteltyyn euromäärään saakka. Työeläkemaksua perittäisiin vain tuohon samaan palkkamäärään saakka. Enempää ei perittäisi, koska se ei tuottaisi maksajalle eläkettäkään.
Tämä merkitsisi käytännössä sitä, että suurituloisemmat vapautuisivat eläkemaksuista jonkin rajan ylittävän palkkansa osalta. Eivät tietenkään sitten saisi kattoa ylittävää eläkettäkään.
Vaikutus olisi kuitenkin ikävä pieni- ja keskituloisille. Kun hyvätuloisten maksajien maksamien eläkemaksujen määrä pienenisi, nousisivat pieni- ja keskituloisten palkansaajien eläkemaksut.
Eläkekatto voisi nimittäin vaikuttaa eläkkeisiin vasta voimaantulohetkestään eteenpäin. Niinpä jo ansaittuja suurempia eläkkeitä jouduttaisiin maksamaan niitä ansainneille mahdollisen muutoksen jälkeenkin vielä melko pitkään.
Eläkemaksuja olisi siinä tilanteessa siis nostettava, koska kerättävä eläkemaksutulo kokonaisuutena kutistuisi. Kuitenkaan eläkkeet eivät kohonneista palkansaajakohtaisista maksuista huolimatta nousisi kenelläkään. Jotta nousisivat, vaatisi se koko eläkejärjestelmään tehtävää muuta muutosta ja virittämistä kuin vain yksinkertaisen suurimpien työeläkkeiden leikkauksen.
Suomalainen työeläkejärjestelmä on osin rahastoiva. Tämä tarkoittaa, että kulloinkin töissä olevien maksamista eläkemaksuista osa rahastoituu heidän itsensä eläkkeisiin ja osalla maksetaan jo nyt työeläkkeellä olevien eläkkeet.
Jos järjestelmää peukaloitaisiin pelkkä kateus käyttövoimana, voitaisiin ajautua tilanteeseen, jossa eläkkeiden rahoitus ei tulevaisuudessa riittäisi edes uusiin katon alaisiin eläkkeisiin. Ja alentunut eläkemaksutulo ei mahdollistaisi kenenkään eläkkeiden nostamista. Tuloeroja ei eläkekatto tasoittaisi, mutta sen sijaan kokonaisuutena katsoen se saattaisi heikentää pienempien tuloluokkien tilannetta.
Jokaisesta työsuhteessa ansaitusta eurosta karttuu tällä hetkellä eläkettä kaikille samoilla säännöillä. Silloin kaikkien kannalta on järkevää pitää järjestelmä toimivana. Säätö on tarkkaa kuin pärekaton kulotus. Siihen ei kannata ryhtyä ilman painavia syitä.
Keskimääräinen eläke noin 1 600 euroa
Suomessa on paljon pienempiä eläkkeitä ja korkeita eläkkeitä on melko vähän. Nyt eläkkeelle jäävillä keskieläke on yli 1 750 euroa kuukaudessa. Kaikkien eläkkeellä olevien keskimääräinen lakisääteinen eläke on noin 1 500–1 600 euroa.
Ero johtuu siitä, että työuran aikana keskimäärin ansaittu tulotaso on kasvanut vuosikymmenien aikana. Itse asiassa tänään eläkkeelle jäävä saa ainakin teoriassa hieman enemmän eläkettä kuin vaikkapa viime vuonna eläkkeelle jäänyt.
Netistä ja työeläkelaitosten sivuilta löytyy hyviä nettilaskureita eläketasostaan kiinnostuneille ja kunkin oma tähän asti kerrytetty määrä selviää oman työeläkeyhtiön eläkelaskelmasta. Mutta jos esimerkiksi vuonna 1966 syntynyt myyntipäällikkö, joka noin viisikymmenvuotiaaksi tullessaan olisi ansainnut kuukausieläkettä 1 000 euroa, työskentelisi alamme keskimääräisellä 4 500 euron kuukausipalkkatulolla 67,5-vuotiaaksi, hän saisi työeläkettä noin 2 400 euroa kuukaudessa.
Suomen kaikista eläkeläisistä noin puolella eli noin 750 000 eläkeläisellä eläke on korkeintaan noin 1 000 euroa kuukaudessa. Yli 4 000 euron eläkettä sai vuoden 2012 lopussa 1,6 prosenttia kaikista eläkkeensaajista. Yli 3 000 euron eläkettä sai 4,5 prosenttia.
Pienet eläkkeet ovat siis yleisiä, mutta tulohaitarin toisessa päässä joukko harvenee. Tämä johtaa yllättäviin tilanteisiin uusia malleja laskettaessa.
Esimerkiksi suomalaiseen eläkejärjestelmään tuleva eläkekatto siten toteutettuna, että se kohdistuisi vaikkapa parhaiten ansaitsevaan 25 prosenttiin eläkkeen saajista, toisi eläkerajaksi ja katoksi noin 1 700 euroa. Se olisi vähemmän kuin vuonna 2013 eläkkeelle jääneiden keskimääräinen eläke. Ja tuota suurempia eläkkeitä ei siis maksettaisi.
Eläkekattomaissa lisäeläkkeitä
Omaa eläkettään voi kerryttää myös omalla säästämisellään. Ei välttämättä huono vaihtoehto, jos ylimääräistä rahaa jää.
Tämä onkin yleistä paremmin toimeen tulevien kohdalla sellaisissa maissa, joiden eläkejärjestelmässä on eläkekatto. Lisäeläkkeet ovat joko omia tai työnantajien ostamia, kollektiivisia vakuutuksia, ja niiden avulla voi saada eläkekattoa korkeamman eläkkeen.
Tällä tavalla korotettujen eläkkeiden osalta ei siis kuitenkaan makseta eläkemaksuja yhteiseen pottiin. Ja kaikki tulo- ja ammattiryhmät eivät ole sellaisessa asemassa, että tulotaso tai asema mahdollistaisi vakuutuksen ottamisen.
Monessa eläkekattomaassa lisäeläkkeet on myös sidottu ammattialaan. Tällöin ammatinvaihto voi hankaloitua tai muuttua kannattamattomaksi varsinkin työuran loppupäätä lähestyttäessä. Suomalainen järjestelmä mahdollistaa työpaikan tai ammatin vaihtamisen ilman työeläke-etujen menettämistä.
Vaikka omaan säästämiseen liittyviä etuja on viime vuosina mielestäni tarpeettomastikin karsittu, saa Suomessa myös jokainen edelleen halunsa, tarpeensa ja mahdollisuuksiensa mukaan säästää lisäeläkettä tai varautua muuten säästämällä eläkepäiviin.
Myös työnantaja voi ottaa lisävakuutuksia työntekijöille. Näitä säästämismuotoja tuetaan myös verotuksellisesti, mutta oma eläkevakuutus ei koskaan vastaa lakisääteistä työeläkevakuutusta.