Myyntipäällikkö Sanna oli ollut viisi vuotta perhevapaalla. Tänä aikana toinen yritys oli ostanut Sannan työnantajayrityksen. Ennen paluutaan Sanna otti yhteyttä uuteen esimieheen kuullakseen, millaiseen organisaatioon hän on palaamassa ja mitä tehtäviä siellä on tarjolla.
Sanna oli toiminut ennen perhevapaalle jääntiä myyntineuvottelijan nimikkeellä, mutta työtehtävät olivat olleet nimikettä laajempia. Hänellä oli lähes 15 vuoden kokemus kenttämyyntityöstä.
Uudessa organisaatioissa hänelle tarjottiin myyntipäällikön tehtävää. Käytännössä työ sisälsi puhelinmyyntiä ja myyntisihteerin tehtäviä.
Sannan työmatka oli noin 70 kilometriä, joten työn ja perhe-elämän yhteensovittamiseksi hän toivoi voivansa tehdä etätöitä yhtenä tai kahtena päivänä viikossa. Työ oli sellaista, että sitä voi tehdä missä vain.
‒ Olin hoitanut lapset kotona 3- ja 5-vuotiaiksi ja yhtäkkiä olinkin kymmenen tuntia päivästä poissa. Se oli minulle äitinä uusi tilanne. Olin pihalla heidän elämästään kuin lumiukko.
Työnantajan kanssa sovittiin jo ennen töihin paluuta nelipäiväisestä työviikosta ja siitä, että 1‒2 viikoittaista etätyöpäivää onnistuu, kunhan toinen myyntipäällikkö on läsnä työpaikalla.
Kiusaaja etsii vikoja
Kului lähes neljä kuukautta, mutta etätyöpäivien pitäminen ei Sannan toiveista huolimatta ottanut toteutuakseen. Hänen annettiin ymmärtää, että työnantaja haluaa ensin katsoa että ”hommat hoituu”.
Sanna piti työstään, mutta kaipasi myös kentälle, sillä hän hallitsi kenttämyynnin hyvin.
‒ En kuitenkaan päässyt kentälle, sillä esimiehen mielestä en osannut substanssiasioita, vaikka koko ajan myin palveluita puhelimitse menestyksekkäästi. Hän kertoi teettäneensä kollegoilla kyselyn siitä, voiko minulle antaa työtehtäviä.
Viiden työssäolokuukauden jälkeen esimies järjesti työtehtäviin liittyvän palaverin, jossa oli Sannan lisäksi mukana kaksi muuta tiimin jäsentä eli myyntisihteeri ja myyntipäällikkö. Palaverissa Sannalle tuli uusi työtehtävä, johon toisen myyntipäällikön tuli antaa koulutusta. Pyynnöistään huolimatta Sanna sai koulutusta vasta neljän kuukauden kuluttua.
Virheistä syyttely yleisin taktiikka
Workplace Bullying Institute on tutkinut yhdysvaltalaisessa kulttuurissa esiintyviä työpaikan henkisen väkivallan taktiikoita. Tutkimuksen mukaan kiusatun eristäminen, henkilön ajatusten ja tunteiden mitätöinti sekä tuijottaminen, uhkaava käytös ja vihamielisyyden selvä osoittaminen ovat taktiikoiden kärkipäässä.
Kaikkein yleisin taktiikka on kuitenkin kiusatun syyttäminen valheellisesti ”virheistä”, joita hän ei ole oikeasti tehnyt. Virheisiin vetoaminen tuli esille myös Sannan kohdalla.
Kahdeksan työssäolokuukauden jälkeen Sanna sai kutsun kuulemistilaisuuteen, jonka aiheena oli laadukas työn tekeminen. Sanna sai myös tiedon, että työnantaja harkitsee varoituksen antamista.
‒ Mietin, että mitä hemmettiä. Olin yhteydessä MMA:n lakimieheen. Sovittiin, että olen hiljaa ja kuuntelen mitä sanotaan. Jos huomaan virheen tai valheen, kerron siitä heille heti selkeästi.
Tapaamisessa esimies kertoi, että hän on saanut palautetta muilta myyntipäälliköiltä siitä, että Sanna ei tee töitään hyvin. Myöhemmin selvisi, että palautteen antajana olivat olleet lähimmät työtoverit eli myyntipäällikkö ja myyntiassistentti.
Itse virhe liittyi siihen, että yksi sähköposti oli mennyt väärään kansioon ja esimiehen mukaan koko myyntikansio meni sekaisin.
‒ Esimies katsoi silmiin ja sanoi, että työni tulokseen ei voi luottaa, joten otetaan tämä yksi etätyöpäivä pois.
Sannalle rakas yleisurheiluharrastus loppui siihen, sillä harrastuksen sovittaminen arkeen ei enää onnistunut. Työ alkoi vaikuttaa yöuniin.
Samalla Sanna päätti, että hän ei anna periksi. Hän ei ollut tehnyt sellaisia virheitä, jotka antaisivat aihetta edes huomautuksiin.
Dokumentoi asiat
Palaverin jälkeen Sanna ja MMA:n lakimies laativat vastineen, jossa pyysivät työnantajaa yksilöimään virheet, jotta niistä voisi oppia. Esimies vastasi, että palaverissa on käyty läpi kaikki tarpeellinen. Väärään sähköpostikansioon menneen viestin lisäksi työnantaja ei yksilöinyt muita virheitä tai laiminlyöntejä.
Siitä huolimatta Sanna sai kuitenkin työnantajalta varoituksen. Varoituksen antamisen jälkeen esimies edellytti Sannalta raportteja siitä, montako soittoa ja tarjousta hän teki päivässä ja kauanko soitot kestivät. Muilta tällaisia raportteja ei vaadittu.
Aika kului ja Sanna pyrki tekemään työnsä edelleen mahdollisimman hyvin. Hän piti huolta siitä, että hänen työnsä jäljessä ei ole mitään huomautettavaa. Hän oli tarkka ja laittoi ylös kaiken positiivisen palautteen. Mitään hän ei sopinut suullisesti.
Esimies antoi työstä välillä myös positiivista palautetta, joten eräässä viikkopalaverissa Sanna päätti pyytää yhtä etätyöpäiväänsä takaisin. Hän listasi sen hyödyt ja haitat paperille. Haittapuolen lista jäi lyhyeksi.
‒ Esimies sanoi, että ei käy. Hän laittoi laatimani paperin roskiin nenäni edessä ja kysyi, eikö kotini läheltä löytyisi minulle muita töitä. Silloin ymmärsin, että ulossavustaminen jatkuu. Soitin itkien MMA:n lakimiehelle.
Stressi kasvoi niin suureksi, että Sanna jäi puolentoista viikon sairauslomalle.
Vähäiset virheet eivät oikeuta irtisanomiseen
Sairausloman jälkeen toimisto muutti uusiin tiloihin. Työnteko jatkui, mutta Sannalle alkoi kertyä poissaoloja oman ja lasten sairastelun takia. Työnantaja alkoi edellyttää häneltä lääkärintodistusta niin omasta kuin lasten sairaudesta, vaikka muilta ei sellaista edellytetty.
Toiseksi viimeisenä päivänä ennen kesälomalle jääntiä Sanna sai kutsun toiseen kuulemiseen, jossa työnantajan ilmoituksen mukaan harkitaan irtisanomista. Palaveri olisi ollut seuraavana päivänä eli viimeisenä työpäivänä ennen kesälomaa.
Näin tiukka aikataulu ei sopinut Sannan asiaa hoitaneelle lakimiehelle ja kuulemistilaisuus siirrettiin kesäloman jälkeiseen ensimmäiseen työpäivään.
‒ Kesälomalla mietin niin kotona, mökillä kuin reissatessa, että mitä ne ovat nyt keksineet.
Kuulemistilaisuudessa työnantaja yksilöi kolme virhettä. Ne olivat vähäisiä virheitä, kuten että Sanna oli lähettänyt asiakkaalle väärälle tarjouspohjalle tehdyn tarjouksen. Asialla ei ollut työn kannalta käytännön merkitystä. MMA:n lakimies totesi, että kyseessä ei ollut asian kannalta merkityksellinen ”vakava laiminlyönti”.
MMA:n lakimies esitti kuulemistilaisuudessa, että jatkossa mahdolliset virheet nimetään selkeästi ja käsitellään heti työpaikalla. Sen jälkeen puhuttiin siitä, miten tästä eteenpäin jatketaan.
‒ Esimies sanoi, että mitä hän tuollaisella myyntipäälliköllä tekee, Sanna kertoo.
Tunteiden vuoristorataa
Pian kuulemistilaisuuden jälkeen Sanna jäi sairauslomalle. MMA:n lakimies pyysi työnantajalta edelleen lisäselvitystä ja virheiden yksilöintiä ja oli vasta laatimassa muutosehdotuksia kuulemistilaisuuden muistioon, kun Sanna sai kutsun seuraavaan kuulemistilaisuuteen.
Sen ajankohta ei sopinut, mutta työnantaja ei suostunut muuttamaan ajankohtaa. Tämän jälkeen työnantaja irtisanoi Sannan. Siitä alkoi pitkä prosessi, jonka aikana tunteet vaihtelivat. Ensimmäisenä tuli helpotus.
‒ Tuntui, kuin sydämen ja selän välimaastosta olisi otettu kahdenkymmenen kilon kivi pois. Tuli helpotus siitä, että tämä loppui.
Sen jälkeen tuli kiukku.
‒ Kuinka joku voi tehdä noin? Ulossavustajalla ei ole mitään ymmärrystä siitä, miltä toisesta tuntuu. On kyse työstä, mutta asia vaikuttaa omaan hyvinvointiin, perheeseen ja talouteen.
Oikeusprosessin aikana päätöksen odottaminen tuntui raskaalta.
‒ En kokenut missään vaiheessa itsesyytöksiä, sillä tiesin, että en ole tehnyt mitään väärää eikä minulla ole mitään salattavaa tai peiteltävää. Mietin kuitenkin, että entä jos totuus ei voitakaan. Silloin uskoni totuuteen ja järjestelmään olisi saanut kovan kolauksen.
Sanna näkee tapahtumien taustalla muun muassa kateuden ja pelon.
‒ Esimiehen näkökulmasta minut oli pakko ottaa töihin, kun palasin lain turvin hoitovapaalta. Tiimin kaksi muuta naista taas pelkäsivät oman työnsä puolesta. Esimies ei olisi saanut lähteä mukaan tällaiseen.
Työnantaja tuomittiin laittomasta irtisanomisesta. Se oli kuitenkin pieni hinta kaikesta tapahtuneesta.
‒ Missään vaiheessa ei ole ollut voittajaolo. Työkavereihin ja esimieheen luottaminen tuntuu vaikealta. Pelkään, että he alkavat suurennella ja vääristellä asioita ja saan potkut jos teen pienenkin virheen.
Ystävät kysyivät Sannalta prosessin aikana, miksei hän vain lähde pois.
‒ Miksi lähtisin? Minua auttoi jaksamaan usko totuuteen. Päätin, että ottivat väärän ihmisen kiusaamisen kohteeksi.
Tällä hetkellä Sanna kouluttautuu ja suunnittelee vähitellen uutta työuraa. Hän kiittää onneaan, että käynnisti oikeusprosessin. Se on ollut tärkeä asia oman toipumisen kannalta.
‒ Jos en olisi kuulunut liittoon, en olisi itse lähtenyt hankkimaan lakimiestä. Kun sain varoituksen, olisin ehkä ottanut onkeeni ja uskonut, että olen varmaan tehnyt jotain väärin, sillä kyllähän esimies tietää. Nyt oli matala kynnys pyytää apua.
Sannan nimi on muutettu.