Annika Rautiainen istuu Järvenpäässä valoisan keittiönsä valkoisen pöydän ääressä. Helmikuun aurinko lämmittää ja kirkas sinitaivas siintää ikkunasta vastapäisen talon katon yli.
– Kerrosta alempaa olisi ollut edullisempi asunto tarjolla. En olisi muuttanut tähän taloon, jos en olisi päässyt ainakin tähän kerrokseen. Valon ja avoimen taivaan näkeminen on minulle tärkeää. Pitää tuntua siltä, että asunnossa pystyy hengittämään.
Annikan kymmenen viime vuotta ovat olleet jatkuvaa opiskelua työn ohessa ja toisinpäin: jo tradenomipintojen rinnalla Laurea ammattikorkeakoulussa ja sittemmin jatko-opintojen aikana Haaga-Heliassa hän teki monipuolisesti töitä aina Thaimaan Phuketia myöten.
Kymmenen vuotta on merkinnyt myös oman itsensä haastamista, ujouden tunnistamista, rohkeuden kasvattamista ja sitkeästi uusineen uupumuksen selättämistä.
– Koulussa esiintyminen oli kamalaa, kädet tärisivät, ääni värisi ja hyvä etten aina alkanut itkeä. Itsetuntemuksen kautta olen pyrkinyt haastamaan itseäni ja oppimaan rohkeutta sekä kehittymään ihmisenä ja ammattilaisena.
Arki rakoilee
Ensimmäiset uupumuksen oireet tulivat rajusti vastaan viisi vuotta sitten, kun Annika sanoutui irti ensimmäisestä kokopäivätyöstään liikuntakeskuksen myyjänä.
– Soitin itkien pomolleni ja sanoin, etten enää pysty tekemään sitä työtä.
Kun Annika nyt analysoi tilannetta, hän ei osaa varmasti sanoa, mitä tapahtui.
– Minusta tuntui, etten pysty kehittymään töissä, en saanut tukea ja jotain muutakin siinä oli. Tuntui, ettei se ollut minun työni, vaan minusta on paljon enempään.
– Kädet tärisivät, katto putosi pään päälle ja paha olo kasvoi.
Aivan puskista paha olo ei tullut, vaan Annika oli jo pitkään tuntenut, että työ oli koko ajan vaikeampaa. Asiakaskontaktointi tuli vaikeammaksi ja puhelinmyynnissä työskentelyssä luurin nostaminen raskaammaksi.
– Työ ei tuntunut hyvältä, mutten ymmärtänyt, että se merkitsi hiljalleen uupumista.
Annika pestautui jo kuukauden päästä vasta avatun alusvaateliikeketjun Hyvinkään myymälän myymäläpäälliköksi. Työpaikanvaihdoksen myötä Annika sai uutta virtaa ja aloitti personal trainer -opinnot. Samalla vapaa-aika täyttyi monista toimista. Annika toimi MMA:n Etelä-Suomen alueen nuorisovastaavana ja lisäravinteiden verkostomarkkinoinnissa.
– Ystävät sanoivat, että minun pitäisi hidastaa ja nyt on liian monta rautaa tulessa. Samoihin aikoihin tuli vielä ero pitkäaikaisesta suhteesta.
Vauhti, hivuttautuva stressi ja pitkät päivät heikensivät Annikan terveyttä. Sairauspoissaoloja tuli säännöllisesti. Mutta periksi hän ei antanut.
– Työt tein aina erittäin hyvin. Tiukassa taloustilanteessa asiakasmäärä laski lähes joka alalla, mutta sain myyntimme pysymään vähintään edellisellä tasolla ja tunnuslukuja kasvuun. Työstä tuli myös hyvää palautetta. Omat vaatimukseni olivat koko ajan korkeammalla kuin työnantajan asettamat.
Nyt kolme vuotta myöhemmin Annika näkee tuon ajan, sitä edeltävän ja sen jälkeisen selkeämmin.
– Näin myöhemmin ajatellen tuntuu, että olen aina suorittanut elämääni ja elänyt muiden ihmisten odotusten mukaan. En ole aina tiennyt niitä odotuksia, mutta minulla on ollut jokin tarve miellyttää muita, auttaa ja huomioida toisten tarpeet. Mahdollisesti jo lapsuudessa opitut toimintamallit tekivät minusta suorittajan, enkä huomannut, mitä olin tekemässä.
Työnantajan vastuu
Työuupumukselle eli burn outille altistavat sekä työyhteisön ongelmat että työntekijän yksilölliset tekijät. Järjestys on selvä: yksilölliset tekijät eivät uuvuta, jos työ on hyvin järjestetty, mutta henkisesti rasittavassa ja huonossa työyhteisössä uupuu lopulta vahvinkin.
– Yleisimmät kuormittavat tekijät ovat kiire, työmäärä, aikataulupaineet. Myös heikot mahdollisuudet säädellä omaa työtään, olemattomat joustot, sosiaalisen vuorovaikutuksen ongelmat ja epäoikeudenmukaiseksi koettu toiminta tuottavat lisäkuormitusta työpaikalla. Työhön liittyvien voimavarojen vähäisyys, kuten esimiesten ja työtovereiden tuen puuttuminen, voivat myös altistaa uupumiselle, Työterveyslaitoksen johtaja ja työterveyspsykologian dosentti Kirsi Ahola sanoo.
Uupumus syntyy, kun negatiiviset tekijät vaikuttavat yhdessä ja pitkän aikaa, eikä niihin puututa: ongelmakohtia ei tunnisteta tai niitä ei poisteta, vaikka ne nähdään.
Kierre pohjalle
Annikalla oireilu paheni ja hän alkoi tunnistaa uupumuksen oireita. Tuore parisuhde alkoi rakoilla, iltaisin itketti ja ilo katosi elämästä. Havahtuminen tapahtui lopulta töissä, kun itku tuli pintaan työpäivän aikana. Ahdistus kasvoi koko kehoon.
– Jälkikäteen ajateltuna kyseessä ei ollut ollut pelkkä burn out vaan myös bored out eli turhauduin työssä, kun en päässyt kehittymään.
Sairaslomapätkät seurasivat toisiaan. Töihin palaaminen oli Annikalle aina raskasta.
Lopulta hän romahti.
– Makasin sängyssä, enkä pystynyt edes liikuttamaan raajoja. Elin aivosumassa, enkä muista tarkasti niitä aikoja.
Sairaslomien jälkeen Annika päätyi osatyökyvyttömyyspäivärahalle. Lopulta hän vaihtoi jälleen työpaikkaa, nyt naapurikaupunkiin avautuneen kuntoklubin personal traineriksi.
Uudessa työpaikassa oli selkeät tavoitteet, kuinka paljon myydä ja ohjata tunteja. Ne eivät Annikalle riittäneet, vaan hän halusi jälleen yltää yli. Sen huomasi esimies, joka yritti jarrutella.
– Tunnistin oireet, kun kävin kierroksilla. Vapaa-aika alkoi jälleen kärsiä, samoin hyvinvointi ja parisuhde. Osaksi tähän vaikutti se, etten ehkä ollut vielä palautunut edellisestä uupumuksesta.
Vuodenvaihteessa 2016–2017 aikana työtä kevennettiin, asiakkaita siirrettiin toisille työntekijöille ja Annika siirtyi tekemään puolta päivää. Lopulta Annika päätti irtisanoutua.
Aito palautuminen auttaa
Uupumista aiheuttavat monet yksilöön kohdistuvat tekijät: työt kasautuvat, kun väkeä vähennetään tai oman osaamisen kehittäminen jää jälkeen, kun työtavat ja -välineet uudistuvat.
Myös persoonallisuuteen liittyvät piirteet, kuten voimakas velvollisuudentunto ja halu sinnitellä kovissakin paikoissa yli omien voimavarojen, nopeuttavat uupumista.
– Yksilön keinot palautua kiireestä voivat altistaa uupumiselle. Jos jättää tauot pois, tekee pidempää päivää, vie työt kotiin ja tinkii vapaa-ajasta, kuormituksesta on erittäin vaikea selvitä ja tilanne pahenee.
Lähtökohta on kuitenkin aina työpaikalla tapahtuva asioihin puuttuminen, johon velvoittaa jo työturvallisuuslaki. Työ ei saa aiheuttaa vaaraa työntekijän fyysiselle tai psyykkiselle terveydelle.
Työnantajan ja esimiehen on oltava tietoinen työpaikan tilanteesta. Siksi tehdään riskiarviointeja, työpaikkaselvityksiä, työtyytyväisyyskyselyitä ja järjestetään kehityskeskusteluja. Niillä selvitetään sekä työyhteisön että yksilöiden tilanne.
Työntekijällä on myös oma vastuu ottaa liiallinen kuormitus esille, silloin kun huomaa, ettei kaikki ole kunnossa. Kun negatiivinen tila, unihäiriöt, väsymys tai kireys on jatkunut viikkoja, on syytä tarttua asiaan.
Kasvattavat kokemukset
Annika hyppäsi hyvinvoinnin mentoriksi ja yrittäjäksi vuosi sitten. Ymmärrys omista toimintatavoista ja voimavaroista auttaa jaksamaan.
– Oman olotilan tiedostaminen on tärkeää: miksi ajattelen ja toimin näin. Kun huomaan, että käyn kierroksilla, pysähdyn ja hidastan. Menen vaikka päiväunille, sillä hermostoa on rauhoitettava.
Viiden vuoden myllytyksen jälkeen Annika ei silti tekisi mitään toisin.
– Ilman näitä kokemuksia en olisi tässä tilanteessa tällaisena ihmisenä. Nyt teen sitä, mitä haluan tehdä eli auttaa muita ihmisiä, jotka käyvät läpi ja ovat kokeneet samoja asioita kuin minä.
Uupumus ja siitä selviytyminen ovat opettaneet Annikalle miten tärkeää on unelmoinnin ilo ja se, että haluaa itselleen tärkeitä asioita.
– Kun olin selviämässä ensimmäisestä burn outista, muistan, miten osasin haluta itselleni esimerkiksi mageen nahkatakin. Se oli unelmointia, jota uupuneena en osannut tehdä.
Keinoja työuupumisen ehkäisyyn
- Työpaikalla pitää olla työn sujumista seuraava järjestelmä, jolla huolehditaan, etteivät kenenkään työmäärä ja tavoitteet ole kohtuuttomia. Seurannan pitää olla säännöllistä.
- Avoin ja luottamuksellinen ilmapiiri takaa, että epäkohdat uskalletaan nostaa esiin. Jos työntekijä sinnittelee yksin, tilanne pääsee helposti pahenemaan.
- Varhaisen tuen mallin avulla ongelmatilanteet havaitaan ja ne korjataan yhteistyössä.