MMA ei mene lakkoon nyt keskiviikkona, vaikka hallituksen ehdotusta alle 20 hengen yritysten irtisanomisen helpottamisesta ei näissä oloissa ja juuri tällä hetkellä voi pitää pelkästään viisaana toimena. Ja jäsenten ei muuten ole mikään pakko osallistua työtaisteluun, jos eivät itse niin halua. Vaikka muualta valuva ”liittopropaganda” antaakin ehkä niin ymmärtää.
Suomalaiset ovat onnistuneet yhdessä nostamaan työllisyysastetta tällä hallituskaudella ja nyt Suomen hallituksen toimesta käsillä on tilanne, joka ei mitenkään paranna luottamusta työllisyysasteen edelleen nostamiseksi. Kysymys on siitä, että lainsäädäntöä muutetaan nyt liian pieninä palasina ja liikaa poliittisista syistä. Toimilla on hyvin vähäinen työllisyysvaikutus, mutta erittäin iso epäluottamusta ja työmarkkinahäiriöitä aiheuttava vaikutus. Aika ei ole nyt oikea.
Milloin se aika sitten olisi oikea? Ensi hallituskaudella, luulen.
Tällä hallituskaudella on jo toteutettu monia palkansaajan asemaa heikentäviä toimia. Ne vain unohtuvat tavan eläjältä – muistimme ei ole kovin pitkä. Ay-liike on itse asiassa suostunut merkittäviin työehtojen heikennyksiin:
- työntekijöiden sosiaaliturva-, työttömyysvakuutus- ja eläkemaksuja on korotettu
- työaikaa on pidennetty
- koeaikaa on pidennetty
- valtion ja kuntien virkamiesten ja työntekijöiden lomarahoja on leikattu
- vuosilomalakiin on palautettu sairausajan omavastuupäivät
- vuosilomien kertymistä perhevapaiden aikana on heikennetty
- irtisanotun työntekijän takaisinottovelvollisuutta on lyhennetty
- ja pitkäaikaistyöttömän saa palkata määräaikaiseen työsuhteeseen ilman erillistä syytä määräaikaisuudelle.
Miksi siis ei mukaan työnseisaukseen yhdeksi päiväksi?
Siksi, että noita edellä lueteltuja toimia ei ole tehty vain kiusaksi. Kyllä hallituksen tarkoituksena on myös työmarkkinoiden joustavoittaminen. Onko siinä sitten mitään järkeä, että erikokoisissa yrityksissä on erilainen lainsäädäntö? Ei minusta. Politiikkakin näyttelee nyt liian suurta osaa sekä provosoinnissa että provosoitumisessa.
Suomessa tulisi mielestäni ensi hallituskaudella toteuttaa suurempi työmarkkina- ja sosiaaliturvauudistus, mitä se sitten toisikin tullessaan. Samassa yhteydessä voisi katsoa tuon irtisanomiskynnyksenkin muuttamisen. Siinä yhteydessä se itse asiassa voisi löytää kokonaisuudesta oikean kokoisensa kolon eikä toimisi vain aggression generaattorina.
Kun lisäksi tavallisen MMA:n jäsenen työhön ja onnistumiseen vaikuttaa eniten elinkeinoelämän häiriötön toiminta, on selvää, että jäämme työmarkkinatoimista pois. Näin siksikin, että suhteutuminen johonkin epämiellyttävään asiaan ei etujärjestöilläkään voi olla vain vastustamista tai kannattamista. Niiden välillä on harmaa vyöhyke, josta voi etsiä paikkaansa ilman ääritoimia. Vastustaa voi siis ilmaisemalla perustellun kantansa ilman provosoitumista ja liioittelua toimissaan, koska toteutuessaankaan irtisanomiskynnyksen muutos tuskin räjäyttäisi pankkia täysin työnantajan eduksi.
Samoin ehdotettua irtisanomisasian uudistusta voi kannattaa samalla tavalla ilman provosointia ja liioittelua. Nyt ollaan tilanteessa, josta sopankeittäjät eivät tule lähivuosina löytämään niitä sattumia, jotka toimisivat jatkossa luottamuksen rakentamisen kulmakivinä.