Myynnillisen asiantuntijan tuntemukset työyhteisössään

Asiakastyö ja -kohtaamiset herättävät monenlaisia tuntemuksia, puolin ja toisin. Mutta myös myyvän organisaation sisällä tapahtuu monenlaista, johon reagoidaan emotionaalisesti. Tässä kirjotuksessa johdattelen lyhyesti näihin ”sisäpelin” tuntemuksiin muutostilanteessa.

Kirjoitus pohjautuu Tampereen ammattikorkeakoulun tutkimusryhmän keräämän tutkimusaineiston alustavaan analyysiin ja podcastiin, jossa aiheesta kanssani puhumassa olivat kehityspäällikkö Noora Niemi Lähitapiolasta ja Adeptus Partnersin johtaja Mikko Parikka.

Yksilön tuntemuksilla on syynsä ja seurauksensa

Myynnillisempään rooliin siirtyminen aiheuttaa asiantuntijalle monenlaisia ja eri vahvuisia tuntemuksia. Syntyvät ”ajatuskuplat” siitä, mitä pitäisi osata ja kuinka valmis pitäisi heti olla uudessa roolissa, voivat pahimmillaan aiheuttaa jopa pelkotiloja. Eräs haastateltavamme kertoo tähän tapaan:

”Niin no on se alun vahva vastahankaisuus väistyny ja jossain kohtaa mä sanoin kyllä [esihenkilön nimi], että iski semmonen kiitollisuus, että kiitos kun luotit minuun, kun en itse, et jos olis käyny niin päin että olis tarjottu, että otatko tästä tämän irtisanomuspaperin vai tästä tämän myyntineuvottelijapestin, niin mä en olisi uskaltanut ottaa sitä myyntineuvottelijan pestiä.”

Sama haastateltava kertoo myöhemmin, kuinka on käytännössä huomannut, ettei se entinen tekeminen aivan hirveästi sitten lopulta muuttunutkaan.

”Eihän tässä huonosti käyny, että kyllä sillä tavalla viihdyn edelleen työssäni.”

Alun epätietoisuudesta johtuva vastahankaisuus ja pelko kääntyvät lopulta kiitollisuuteen, helpotukseen ja työssä (edelleen) viihtymiseen. Kupla on saatu sopivasti puhkaistua, mutta olisiko myyntiä tai myynnillisyyttä ollut hyvä sanottaa yhdessä jo aiemmin?

Esimerkki kuvaa hyvin aineistossamme toistuvia asiantuntijan työn kuvan muutokseen liittyviä yleisimpiä negatiivisia tuntemuksia. Näiden pelon perheen tuntemusten taustalla on usein epätietoisuus uuden roolin vaatimuksista. Pahimmillaan seurauksena voi olla irtisanoutuminen. Toisaalta sopivalla johtamisella ja esihenkilötyöllä tällaisista niin sanotuista affektiivisista tapahtumista voidaan muotoilla positiivisia tuntemuksia herättäviä tilanteita muine myönteisine seurauksineen.

Ja kuten jo ylläkin näkyy, kaikki aineistossamme ilmenevät tuntemukset eivät suinkaan ole negatiivisia. Tyypillisesti uudessa mukana oleminen, uuden oppiminen ja onnistumiset ovat tuoneet mukanaan muun muassa mielihyvää, varmuutta ja tyytyväisyyttä, kuten eräs haastateltava kertoo:

”No kyl mä ihan tykkäsinkin, ei siinä mitään. Ihan ok, et aina sit aattelee, että uutta on aina kiva oppia kuitenkin ja olla mukana.”

Mites teillä työpaikalla?

Voiko yksilön tuntemuksia tai organisaation tunneilmapiiriä säädellä tai johtaa? Onko teillä työntekijöillä ajatuskuplia? Pitääkö myynti sanottaa? Saako teidän työpaikallanne olla kivaa? Kehutaanko teillä selän takana? Mikä on onnistumisista täyttyvä lasipurkki? Käy kuuntelemassa Nooran ja Mikon ajatuksia näistä ja paljosta muusta podcastissamme!

Tämä kirjoitus ja siihen liittyvä podcast on toteutettu osana Tutkitun tiedon teemavuotta 2021, joka on opetus- ja kulttuuriministeriön, Suomen Akatemian ja Tieteellisten seurain valtuuskunnan yhteinen hanke. Teemavuoden tavoitteena on tehdä tutkitusta tiedosta entistä näkyvämpää ja saavutettavampaa sekä tiivistää tutkitun tiedon parissa toimivien yhteistyötä.