Toinen on kestävän työmarkkinaratkaisun saaminen. Sen synnyttäminen on vähintään yhtä tuskaista. Siltä tuo tuntuu. Luulisi jo vähitellen kaikkien osapuolten pääsevän samalle kartalle. Luulisi. Kolmas keskeinen kestävyysvajetta umpeen kurova ratkaisu oli eläkeratkaisu. Se saatiin tehtyä. Onnea Suomi. Saattaa toki vaatia viilauksia sekin vielä tulevina vuosina. Akava ei jäänyt tyytyväiseksi. Ratkaisu runtattiin kannustavuuden kustannuksella. Sen kanssa voidaan kuitenkin elää. Vastuunkantajat löytyivät korkeasti koulutettujen ja erityisammattilaisten joukosta.
Keskitytään tässä nyt kuitenkin otsikon aiheeseen. Kun avaa suunsa sosiaali- ja terveyspalvelujen eli ns. hoivapalvelujen tuottamisesta ja järjestämisestä, kannattaa ensin miettiä, missä seurassa niin tekee. Yksityisesti tuotetut palvelut tuntuvat olevan punainen vaate varsin keskeiselle osalle suomalaisia. Ei mennä sen syvemmälle poliittisiin ideologioihin. Pelkoja lietsovat puolueet, poliittiset vaikuttajat, monet professorit ja auktoriteetit. Lehdet ja verkkolehdet kirjoittelevat kukin omista taustoistaan ”totuuksiaan” siitä, kuinka rahat menevät Molokin kitaan yksityisiin veroparatiiseihin ja pois meiltä. Terveys on niin tärkeä asia, että sitä tulee hoitaa ja sairauksia parantaa verovaroin ylläpidetyissä terveyskeskuksissa ja sairaaloissa. Harva muuten osaa vastata kysymykseen miksi? Vastaus on: koska niin on aina tehty.
Suomessa toimii peräti kaksi (sarkasmia) monikansallista terveyspalveluyritystä. Attendo ja Mehiläinen. Molemmat toimivat Pohjoismaissa. Varsinaisia Molokkeja (=paha demoni). Kaikki muut isot ja keskikokoiset hoivayhtiöt toimivat vain Suomessa. Monissa näissä yhtiöissä on mukana kotimaisia ja ulkomaisia pääomasijoittajia. Rahastoihin ovat sijoittaneet mm. sellaiset kasvottomat voitontavoittelijat kuin Varma ja Ilmarinen. Hoivatyöllä ei saa tehdä rahaa. Vaan onko näin ajatteleva miettinyt hoivan potentiaalia mm. työllistävänä toimialana? Väestö ikääntyy. Alalla on valtava liiketoimintamahdollisuus ja vain yrityksillä on mahdollisuudet tehdä palveluihin, laitteisiin ja rakennuksiin tarvittavat mittavat investoinnit.
Kansakunnan veronmaksukyky on äärirajoilla. Kamelin selkä on katkeamassa jos hoivan tarpeen kasvusta aiheutuvien kustannusten kasvua ei päästä leikkaamaan. Onnistuuko kulukuri kunnissa ja kuntayhtymissä? Ei. Siksi mukaan otetaan nyt vahvasti myös yksityinen ja kolmas sektori. Toimitaan markkinataloudessa. Hyvä niin.
Hoivalla saa tehdä rahaa. Kilpailuttaminen, kriteeristöt, tilaaminen ja laadunvalvonta ovat päättäjien ja julkisten toimijoiden tehtäviä. Hankintaosaamiselle avautuu kysyntää.