Autolla taitetut työmatkat ovat useille jäsenillemme arkipäivää: jäsenistöllemme kertyy keskimäärin reilut 10 000 kilometriä työajoa vuodessa, ja jopa neljännes ajaa vuoden aikana yli 25 000 kilometriä.
Suurimmalla osalla jäsenistämme on käytössä oma auto, jolloin kilometrikorvaus on näppärä, yksinkertainen ja tasapuolinen tapa rahoittaa työn vaatima liikkuminen.
Luontoisetuauto
Autoetu on osa palkkaasi eli verotettavaa ansiotuloa. Työnantajasi voi antaa autoedun sinulle joko vapaana autoetuna tai käyttöetuna. Ennen työsuhdeauton valintaa sinun on tärkeää pohtia, kumpi etu on sinulle kannattavampi.
Nykyään on yhä yleisempää, että työnantajat tarjoavat työntekijöilleen autoetua. Verotettavaksi etuudeksi eli autoeduksi lasketaan se, jos sinä tai perheesi olette käyttäneet yksityisajoihin työnantajan henkilö- tai pakettiautoa.
Jos työnantajasi tarjoaa sinulle autoetua, sinun kannattaa valita joko vapaa autoetu tai käyttöetu.
Vapaassa autoedussa työnantajasi hoitaa kaikki auton omistamiseen ja käyttöön liittyvät kustannukset.
Auton käyttöetu merkitsee sitä, että suoritat itse ainakin auton polttoainekulut. Muut käyttökulut maksaa yleensä työnantaja.
Muunlaiset autoetujärjestelmät aiheuttavat usein turhaa sekaannusta ja ovat harvoin kannattavia työntekijälle. Jos maksat työnantajallesi nettopalkastasi korvausta auton käyttämisestä, vähennetään maksamasi summa edun verotusarvosta. Muille kuin työnantajallesi suorittamiasi korvauksia ei vähennetä edun arvosta: esimerkiksi suoraan vakuutusyhtiölle maksamiasi käyttöetuauton vakuutusmaksuja ei ole hyväksytty vähennettäväksi käyttöedun arvosta. Myöskään bruttopalkasta tehdyt vähennykset eivät pienennä autoedun arvoa.
Kannattaa olla tarkkana, miten autoedun verotusarvo suhtautuu muuhun palkkaan. Ainoa järkevä tapa ottaa/saada työsuhdeauto on, että verotusarvo lisätään sovitun rahapalkan päälle.
Oma auto
Jäsentutkimuksemme mukaan suurin osa jäsenistöstämme haluaa ajaa työajot omalla autollaan. Syynä tähän ovat autoedun verotus ja halu vaikuttaa siihen, millaisella autolla tien päällä huristelee.
Jos ajelet työmatkoja omalla autollasi, työnantaja voi maksaa sinulle verottottomat kilometrikorvaukset.
Auto on jäsenillemme tarpeellinen menopeli
57 % hoitaa asiakastapaamiset omalla autollaan
30 %:lla on käytössä vapaa-autoetu
6 %:lla on käyttöautoetu
vain 6 % ei käytä ollenkaan autoa työssään
Matkakustannusten korvaukset
Voit sopia matkakustannustesi korvaamisesta esimerkiksi yrityksen matkustussääntöjen, valtion matkustussääntöjen tai työehtosopimuksen mukaan.
Kun matkakustannusten korvaamisesta sovitaan sopimuksella, tulisi sopimuksen sisältää ainakin seuraavat kohdat:
Työnantajasi on korvattava suoranaiset kulut ilman erillistä sopimistakin.
Jos käytät omaa autoasi työajoihin, voi työnantajasi suorittaa verovapaita kilometrikorvauksia. Työehtosopimuksissa tai yrityksen matkustussäännöissä voi olla määräyksiä, että kilometrikorvaus laskee portaittain ajettujen kilometrimäärien mukaan. Tällainen vähäinen alenema esim. 5 000 km:n jälkeen on vielä hyväksyttävissä, mutta valitettavan usein työnantajat yrittävät saada voimaan huomattavasti tuota 44 senttiä pienempiä kilometrikorvauksia.
Mikäli sinulla on auton käyttöetu eli maksat polttoaineet itse, voit saada työajoistasi verottomana korvauksena työnantajalta 11 snt/km. Kilometrikorvaus voidaan maksaa suurempanakin, jos todellisista kustannuksista esitetään luotettava selvitys.
Omasta autosta työsuhdeautoon
Jäsenemme joutuvat aika ajoin tilanteeseen, jossa työnantaja ehdottaa muutoksia yhtiön autokäytäntöön: tämä tarkoittaa yleensä siirtymistä omasta autosta työsuhdeautoon. Työnantajat perustelevat siirtymistä yleensä kustannussyillä.
Paljon ajavat suosivat yleensä omaa autoa. Oman auton suosio pohjautuu autoedun verotuksen nettopalkkaa pienentävään vaikutukseen sekä siihen, että omaa autoa käytettäessä voi itse vaikuttaa siihen, millaisella autolla ajaa.
Julkaisemme tasaisin väliajoin Myynti & Markkinointi -lehdessämme Autoliiton laatimia laskelmia, joilla voidaan arvioida työnantajalle aiheutuvia kustannuksia sekä työsuhdeauton että oman auton käytön osalta. Selkeänä yhteenvetona laskelmista voidaan todeta, että työsuhdeauto tuo harvoin merkittävää säästöä työnantajalle.
Tuomioistuin ei toistaiseksi ole ratkaissut kiistaa siitä, onko työnantajalla oikeus siirtää omalla autolla ajava myyntiedustaja työsuhdeautoon. Tähän mennessä kiistat on onnistuttu aina ratkaisemaan muilla keinoilla: välillä työnantaja luopuu aikeestaan, joskus taas myyntiedustaja taipuu, ja joskus löytyy molempia osapuolia tyydyttävä kompromissi.
Usein kysyttyjä kysymyksiä
Lähdemme siitä, että oman auton/työsuhdeauton käyttö on työsuhteen ehto siinä kuin palkka ja työaikakin. Työoikeudessa on selkeä periaate, että työnantaja ei saa muuttaa työsuhteen ehtoja olennaisesti sopimatta siitä ensin työntekijän kanssa. Näin ollen sovittua tai noudatettua autokäytäntöä voitaisiin muuttaa vain sopimalla.
Sopimisen ohella toinen mahdollisuus muuttaa ehtoja liittyy irtisanomisperusteisiin eli taloudellisiin syihin. Mikäli yrityksellä menee todella huonosti, ja työsuhdeautoihin siirtymisellä olisi saavutettavissa yrityksen taloudelliseen tilanteeseen oleellisesti vaikuttavaa säästöä, saattaa työnantajalla olla oikeus siirtää myyntiedustajat työsuhdeautoihin. Laskelmat tosin osoittavat, että mainittavaa säästöä syntyy vain harvoin. Kun vielä ottaa huomioon työntekijälle työsuhdeautosta tulevat haitat, niin intressivertailu puhuu sen puolesta, että työnantajalla ei olisi oikeutta muuttaa autokäytäntöä.
Työnantajapuolen mukaan autoasia ei ole työsuhteen ehto, vaan lähinnä työn tekemistapaa ja -välinettä koskeva kysymys, joka kuuluu työnantajan työnjohtovallan piiriin. Kuulostaakin varsin loogiselta, että työnantaja saisi määrätä, että työ tehdään työnantajan välineillä eli työsuhdeautolla. Työnantajan kantaa vastaan puhuu se, että työautoon siirtyminen vaikuttaa myös työntekijän palkkaan, joten kysymys ei ole pelkästään työvälineen määräämisestä.
Kysymystä siitä, onko kysymyksessä työsuhteen ehto vai ei, ei ole helppo ratkaista. Ratkaisuun vaikuttaa ennen kaikkea se, mitä työsopimuksessa tai muutoin työhön tultaessa on asiasta sovittu. Tämän mukaisesti työsopimusmallissamme on erityinen kohta, jossa autoasia määritellään työsuhteen ehdoksi. Tällainen selkeä maininta riittänee tekemään asiasta työsuhteen ehdon. Sen sijaan tilanne, jossa työnantaja on antanut jossain vaiheessa vapauden valita oman auton ja työsuhdeauton välillä, ei välttämättä sisällä pysyvää kannanottoa suuntaan tai toiseen.
Tuomioistuimet lähtevät työsuhderiidoissa usein periaatteesta, että työsuhteen ehtojen muutos voi olla laiton vain, jos siitä aiheutuu vahinkoa työntekijälle. Jos siis työntekijä lähtee vaatimaan oikeutta oman auton käyttöön, pitää hänen pystyä täsmentämään mitä vahinkoa työnantajan toimenpiteestä on aiheutunut.
Kilometrikorvaukset ovat tarkoitettu korvaamaan työstä aiheutuneita kuluja. Kuluja ei synny, mikäli työmatkat tehdään työsuhdeautolla, joten kilometrikorvausten saamatta jäämisestä ei aiheudu mitään vahinkoa. Jos työnantaja velvoittaa siirtymään työsuhdeautoon, tapahtuu se yleensä rahapalkkaan kajoamatta. Työntekijä saa tällöin verotettavan luontoisedun, joka nostaa työntekijän kokonaispalkkaa. Jokainen toki tietää, että tällä tavalla meneteltäessä käteen rahana maksettava nettopalkka pienenee, mutta tämä johtuu Suomen verotuskäytännöstä. Yksinkertaistaen tilanne on siis se, että työnantaja nostaa työntekijän palkkaa antamalla tälle autoedun, ja se, että verotuksen kautta siitä aiheutuu taloudellista vahinkoa, ei ole välttämättä työnantajan vastuulla.
Asian ongelmallisuus näkyy myös siinä, että toisinaan myyntiedustaja vaatii korvausta siitä, että työnantaja on ottanut häneltä autoedun pois ja velvoittanut käyttämään omaa autoa. Tässä päinvastaisessa tilanteessa myyntiedustajan kokonaispalkka laskee ellei hän saa autoedun verotusarvon suuruista palkankorotusta tilalle. Tässä tilanteessa onkin helpompi vaatia korvausta, koska kokonaispalkka pienenee. Ajatusmalli, jossa työnantajalla olisi korvausvelvollisuus sekä antaessaan autoedun että ottaessaan sen pois, on käsitteellisesti hankala.
Ajateltavissa olevaa vahinkoa on oman auton realisointiin liittyvä mahdollinen myyntitappio. Siksi sangen usein sovitaankin menettelystä, jossa työnantaja ostaa myyntiedustajan oman auton ja antaa sen takaisin hänelle työsuhdeautoksi, tai sitten sovitaan riittävän pitkä siirtymäkausi, jonka aikana kilometrikorvaukset kattavat auton arvon alenemisen.
Sinun on syytä varautua neuvotteluissa esittämään vastakommentteja perusteille, joita työnantaja saattaa esittää.
Työsuhdeauto tuo harvoin merkittävää säästöä työnantajalle, vaikka taloudelliset intressit ovat kuitenkin työnantajien perussyy muutokselle. Lisäksi työnantaja saattaa haluta, että myyntiedustajan käyttämä auto on riittävän uusi ja edustava ja uusi, jotta asiakkaille välittyisi ulospäin yhtenäinen yrityskuva. Työnantaja voi myös luulla, että työ hoituu vähemmillä kilometreillä silloin, kun työ tehdään työsuhdeautolla.
Varsin usein myös työnantajat mieltävät tilanteen ongelmallisuuden ja jättävät omilla autoillaan pitkään ajaneet myyntiedustajat rauhaan, mutta uusien työntekijöiden kohdalla ottavat työsuhteen alusta alkaen käyttöön työsuhdeauton.
