Palkkasyrjintä ei ole vain työpaikan ongelma – se alkaa jo kotona

Tasa-arvolaki kieltää sukupuoleen perustuvan syrjinnän palkkauksessa. Tästä huolimatta palkkaerot ovat todellisuutta.  

Palkkatasa-arvoa on vaadittu satojen vuosien ajan, ja vielä toistasataa vuotta joudumme sitä vaatimaan, kertoo vuonna 2024 julkaistu Global Gender Gap-raportti. Sen mukaan sukupuolten palkkatasa-arvon saavuttamisen arvioidaan kestävän nykyisellä kehitystahdilla jopa 134 vuotta. Sukupuolten välisen palkkaeron kerrotaan olevan Suomessa suurempi kuin OECD-maissa keskimäärin, toteaa PwC:n Women in Work -indeksi.

Tahti on niin hidas, että tuskastuttaa. Mikä meitä jarruttaa? Miten syrjintä voi olla niin juurtunut arkeemme, vaikka moni nyökyttelee ja vannoo kannattavansa tasa-arvoista työelämää? 

Syrjintä saa alkunsa kodeistamme. Sitä ei keksitä sattumalta uudestaan työpaikan neuvotteluhuoneessa, vaan se alkaa ja sitä ylläpidetään tavallisena tiistaina ja perusperjantaina keskellä hyvinkin arkisen oloisia toimiamme. 

OP:n vuoden 2023 asiakasdata osoittaa, että pojille sijoitetaan enemmän rahaa kuin tytöille. 0–14-vuotiaille tehdyistä sijoituksista 53 prosenttia tehtiin pojille ja 47 prosenttia tytöille. Jokaisesta lapselle osakkeisiin sijoitetusta sadasta eurosta keskimäärin 58 euroa menee pojille ja 42 euroa tytöille. Lisäksi talouskasvatus eroaa sukupuolen mukaan. Tytöille puhutaan säästämisestä ja varovaisuudesta, pojille sijoittamisesta ja riskinotosta. 

Myös kotityöt jakautuvat epätasaisesti. Jo viisivuotiaana tytöt tekevät enemmän kotitöitä kuin veljensä. Ero vain kasvaa iän myötä, todetaan Väestöliiton kyselyssä sekä Our World in data -koosteessa.

Opetamme tytöille, että palkaton koti- ja hoivatyö kuuluu heille. Kansainvälisen valuuttarahaston (IMF) mukaan naiset tekevät kaksinkertaisen määrän lastenhoitotyötä ja jopa nelinkertaisen määrän muita kotitöitä miehiin verrattuna – palkkatyön ohessa.

Tyttöjä moititaan äänekkyydestä ja kunnianhimosta. Pienestä pitäen opetamme lapsillemme naisille ja miehille sopivat käytösmallit, joihin lapsen oletetaan mahduttavan itsensä. Näkymättömät naiset -tietokirjassa Caroline Criado Perez nostaa esille 248 amerikkalaisen IT-firman työsuoritusten arvioinnista tehdyn havainnon: naiset saavat työstään kielteistä henkilökohtaista kritiikkiä, jota miehet eivät saa lainkaan. Naisia kehotettiin varomaan äänensävyään ja heitä kuvattiin päällekäyviksi, äänekkäiksi ja tunteellisiksi. Miehet sen sijaan saivat palautetta aggressiivisuudesta – mutta heitä kehotettiin lisäämään sitä. 

Mikä meitä jarruttaa? Miten syrjintä voi olla niin juurtunut arkeemme, vaikka moni nyökyttelee ja vannoo kannattavansa tasa-arvoista työelämää?

Marica Thorén

Me olemme saman ylisukupolvisen naisten asemaa alaspäin painavan ketjun lenkkejä. Toistamme sukupuoliperusteista syrjintää huomaamattomasti toiminnassamme, vaikka ajatuksissamme olisimmekin sitä vastaan. Samalla kehitys kohti tasa-arvoista palkkausta karkaa yhä kauemmas ja seuraavienkin sukupolvien saavuttamattomiin. 

Asioiden tiedostaminen ja sitä kautta käytöksen muuttaminen on meidän jokaisen vastuulla. Tarkkaile käytöstäsi ja haasta itsesi muuttumaan. Opittujen käytösmallien purkaminen on haastavaa, muttei mahdotonta. Olemme sen velkaa menneille sukupolville, jotka aloittivat tasa-arvotaistelut, ja olemme sen velkaa tuleville sukupolville, joita varten maailmaa muutamme. 

Kirjoittaja Marica Thorén  ripottelee aamukahviin kardemummaa (joskus vahingossa valkopippuria), ja toivoo ettei tiedonjako sekä toisten auttaminen mene koskaan pois muodista. Hän työskentelee MarkkinointiKollektiivin ja MyyntiKollektiivin tuotannossa.