Alisuoriutuminen irtisanomisperusteena – mitä lakiuudistus tarkoittaisi myynnin ja markkinoinnin ammattilaisille?

Mitä alisuoriutuminen on lakiesityksen mukaan? 

Alisuoriutumista kuvataan työntekijästä johtuvana jatkuvaluonteisena puutteellisena työsuorituksena. Alisuoriutumisesta olisi kyse, kun työntekijä ei suoriudu työtehtävistään kohtuullisena pidettävällä tavalla tai samoin kuin muut vastaavassa asemassa olevat työntekijät.  

Alisuoriutuminen voisi näkyä esimerkiksi asetetuista tavoitteista jäämisenä. Tavoitteiden tulisi kuitenkin olla realistisia, aidosti työntekijän tavoitettavissa sekä mitattavissa olevia. Huomionarvoista on, että myyntitavoitteiden osalta lain perusteluissa todetaan, että niiden saavuttamatta jättämistä ei voida sellaisenaan käyttää työntekijän suorituksen arvioinnissa.  

Toisaalta alisuoriutuminen ei edellytä asetettuja tavoitteita tai tulosvaatimuksia. Oleellista kuitenkin olisi, että irtisanomista ei voi tehdä sellaisten tavoitteiden pohjalta, joita työntekijälle ei ole kerrottu. Työnantajalla on niin nykyisen lain kuin myös esitetyn uudistuksen myötä velvollisuus perehdyttää työntekijänsä tehtäviin ja tavoitteisiin sekä tarjota tarvittavat työvälineet. 

Myynti- ja markkinointialan erityispiirteet 

Alisuoriutumista voi esiintyä lähes kaikissa tehtävissä, mutta alallamme työsuhteen päättämistä koskevat erimielisyydet liittyvät usein johtamis- tai myyntityöhön, jossa tuloksia voidaan mitata numeroiden avulla. Usein voi olla erimielisyyttä siitä, mikä on esimerkiksi kohtuullinen tavoite ja vaadittu työn taso.  

Myynti- ja markkinointialalla työn tekemiseen vaikuttavat myös muut kuin suoraan työntekijästä johtuvat syyt. Näitä ovat esimerkiksi markkina- ja kilpailutilanne, asiakasyritysten tilanne ja käytössä olevat resurssit tai työnantajan tunnettuus alueella.  

Alallamme on tyypillistä, että myyntityötä tehdään kollegoiden kanssa eri paikkakunnilla ja muutoinkin erilaisissa olosuhteissa. Irtisanomistilanteessa huomioitavaksi tulee se, onko työntekijä saanut työsuhteen alussa valmiita asiakkuuksia vastaavasti kuin muut työntekijät, joiden myynteihin tuloksia verrataan. Tulosten vertailtavuus voi siis olla hyvinkin vaikeaa, mikä voi lopulta viimeisenä keinona jäädä oikeuden arvioitavaksi.

Alisuoriutumista voi esiintyä lähes kaikissa tehtävissä, mutta alallamme työsuhteen päättämistä koskevat erimielisyydet liittyvät usein johtamis- tai myyntityöhön, jossa tuloksia voidaan mitata numeroiden avulla.

Sanna Honkanen

MMA:n työsuhdejuristi & varatuomari

Irtisanominen alisuoriutumisen vuoksi on jo nyt mahdollista

Nykyinenkin laki mahdollistaa tietyissä tilanteissa työntekijän irtisanomisen aikaansaamattomuuden vuoksi. Työnantajalla on oikeus asettaa tavoitteita ja antaa ohjeita työn suorittamiseen. Työntekijällä on vastaavasti työsopimuslain mukaan velvollisuus hoitaa työnsä huolellisesti noudattaen työnantajan antamia määräyksiä työn suorittamisesta.  
 
Nykyään työsopimuslaissa säädetään, että toistaiseksi voimassa olevan työsopimuksen voi irtisanoa vain asiallisesta ja painavasta syystä. Tämä voi tulla kyseeseen esimerkiksi tilanteessa, jossa työntekijä on vakavasti rikkonut tai laiminlyönyt työsopimuksesta tai laista johtuvia velvoitteitaan niin, että se olennaisesti heikentää työsuhteen jatkamisedellytyksiä. 
 
Työntekijälle asetettujen tulostavoitteiden, kuten myyntitavoitteiden saavuttamatta jäämistä ei ole pidetty sellaisenaan riittävänä irtisanomisperusteena. Tavoitteen saavuttamatta jääminen on oikeuskäytännössä ja -kirjallisuudessa omaksuttujen kannanottojen mukaan irtisanomisperuste vain, jos se johtuu olennaisesta työntekijän viaksi luettavasta syystä tai laiminlyönnistä. 
 
Myyntitavoitteen saavuttamatta jääminen ei itsessään osoita työtehtävien laiminlyöntiä, ellei siihen liity osoitettavissa olevaa syy-yhteyttä työntekijän virheeseen tai laiminlyöntiin. Työntekijää ei saa myöskään irtisanoa ilman varoitusta ja todellista mahdollisuutta korjata moitittava menettely riittävässä ajassa. 

Myyjän ei katsota rikkoneen velvollisuuksiaan, jos hän on toiminut aktiivisesti ja oma-aloitteisesti luodakseen runsaasti asiakaskontakteja. Usein myyntitavoitteen saavuttamatta jäämiseen tai myynnin vähäisyyteen on vaikuttanut esimerkiksi alueen haastavuus tai valmiiden asiakkuuksien epätasainen jakautuminen muihin alueisiin verrattuna. 

Myyntityö vaatii sinnikkyyttä

Myyntityö on usein pitkäjänteistä ja sinnikkyyttä vaativaa. Uuden asiakkaan hankkiminen voi edellyttää lukuisia asiakastapaamisia ja tarjouksesta tilauksen tekemiseen voi kulua paljon aikaa. Tästä syystä myös varoituksen jälkeen myyjälle on annettava riittävä aika ja tosiasiallinen mahdollisuus parantaa myyntitulostaan työnantajan odottamalla tavalla.   

Nyt esitetyn muutoksen sijaan tulisi pyrkiä huolehtimaan siitä, että työnantajat ovat tietoisia nykyisen lainsäädännön sisällöstä niin velvollisuuksiensa kuin oikeuksiensakin suhteen. Näin he osaisivat myös käyttää lainsäädännön mukaisia menettelytapoja oikein.  

Irtisanomiskynnyksen madaltamisen sijaan tulisi kiinnittää huomiota jo olemassa olevan menettelysäännöstön selkeyteen, esimerkiksi varoitusmenettelyyn, ja tarvittavilta osin kehittää niitä. Ensisijaisena tavoitteena tulisikin olla, että tarpeettomat ja epäselvät irtisanomistilanteet voitaisiin näin välttää.

Mitä seurauksia lakimuutoksesta tulisi?

Luonnoksen mukaan työnantaja saisi irtisanoa työntekijän henkilöön liittyvällä perusteella jatkossa asiallisesta syystä nykyisen asiallisen ja painavan syyn sijaan. Samaan aikaan myös uudelleensijoitusvelvollisuutta kavennettaisiin. 
 
Lakimuutoksen toteutuessa epävarmuus työsuhteissa todennäköisesti lisääntyisi. On riski, että työnantajat tulkitsisivat uudistusta liian rohkeasti, mikä johtaisi lisääntyviin perusteettomiin työsuhteen päättämisiin. Myös oikeudellinen epävarmuus lisääntyisi.  

Oikeudenkäyntien määrä todennäköisesti lisääntyisi uuden lain saadessa tulkintalinjansa vasta oikeuskäytännön myötä. Oikeudenkäynnit myös venyisivät todennäköisesti pitkiksi, koska muutoksen takia tarvittaisiin uusia ennakkoratkaisuja, mikä tarkoittaisi asioiden käsittelyä useassa oikeusasteessa.

Inhimilliset osatekijät on otettava huomioon

Tuloksellinenkaan työnteko ei voi olla aina samalla tasolla ja työsuhteissa tulisi huomioida myös inhimilliset seikat, kuten työntekijän ikääntyminen ja erilaiset elämänvaiheet. Muun muassa työsuhteen kestolle, työntekijän iälle sekä uudelleen työllistymisen mahdollisuudelle tulee antaa merkitystä.  

Kokonaisarviolla pitää jatkossakin olla tärkeä rooli sen arvioinnissa, onko irtisanomisperuste riittävän painava. Myös uudelleensijoitusvelvollisuus osaltaan turvaa työsuhteen voimassa pysymistä, eikä sitä tule heikentää. Työsuhteeseen liittyvä lojaalisuusvelvollisuus edellyttää työnantajan velvollisuutta pyrkiä huolehtimaan työsuhteen jatkuvuudesta, mihin kuuluu myös kohtuullinen inhimillisen epätäydellisyyden hyväksyminen.