Konkarit haluavat töitä

Työministeri Arto Satonen ja sosiaaliturvaministeri Sanni Grahn-Laasonen nimittivät keväällä 2024 Jari Lindströmin selvittämään, miten yli 55-vuotiaiden työllistymistä voitaisiin edistää ja työuria jatkaa.  

– Koin, että kyllä minulla on annettavaa kokemukseni ja osaamiseni osalta. Lisäksi tehtävä kiinnosti jo iänkin puolesta, kohta 60-vuotias entinen työministeri toteaa.  

– Kun vielä työnantajani Cursor näytti vihreätä valoa, otin tehtävän vastaan.

Kuutosesta se lähtee

Konkarit töihin -loppuraportti luovutettiin ministereille huhtikuussa 2025. Selvityksestä käy ilmi, että noin 45 prosentilla työura päättyy jo ennen vanhuuseläkeikää. Sinne saakka jatkavista 40 prosenttia jää eläkkeelle heti alaikärajan tultua täyteen.  

– Liian moni lähtee työelämästä heti kun mahdollista. Lisäksi meillä on kasvava joukko alle 35-vuotiaita, jotka ovat työkyvyttömyyseläkkeellä. Yhteiskunnalla ei ole tähän varaa, mutta eniten se kertoo työelämästämme, Lindström harmittelee.  

Eläkeikää lähestyvien työttömyysuhka on Lindströmin mukaan aina ollut olemassa, vain mittakaava on uusi.  

– Pääsy eläkeputkeen oli aikaisemmin isossa roolissa ja pelasti tuhannet työttömyydeltä. Se oli myös yleinen tapa putsata ylimääräinen jengi ulos. Me vuonna 1965 syntyneet olemme nyt ensimmäinen ikäluokka, joka ei siihen putkeen enää pääse tai joudu, Lindström pohtii. 

Lindströmin selvityksen on lukenut myös MMA:n kehityspäällikkö Samuli Myllyharju. Hän on ollut liitossa eri tehtävissä 15 vuotta.  

– Seurattu on, Myllyharju vastaa kysymykseen, näkeekö hän työelämässä muutoksia.  

Korkeasti koulutettujen työttömyyskassa KOKOn jäsenliittona MMA saa tarkat kuukausitilastot liiton työttömistä jäsenistä. Mutu-tuntumana Myllyharju sanoo, että lukemat ovat viimeiset 10–15 vuotta olleet hyvin samantyyppisiä. Sen sijaan koronavuosien jälkeen yllätyksenä tuli, kuinka suuri muutos työttömien määrässä tapahtuu 60. ikävuoden jälkeen.  

– Yli 60-vuotiaista jäsenistämme töitä vailla on lähes 20 prosenttia. Ikäluokassa 55–59 vastaava luku on vajaa kuusi. Syystä tai toisesta jotain tapahtuu, kun ikä alkaa kuutosella. Silloin myös riski joutua muutosneuvottelujen kohteeksi kasvaa, Myllyharju tietää.  

– Onhan se järkyttävää, että jopa viidennes yli 60-vuotiaista jäsenistämme on ilman työtä. Osaaminen ei nimittäin lopu 59. ikävuoteen, Myllyharju tuhahtaa.

Tolkkua työnhakuun 

MMA:n viime vuonna tekemässä kyselyssä ikäsyrjintää esiintyy vastaajien mukaan niin työpaikoilla kuin rekrytointiprosesseissa.  

– Vaikuttaa siltä, että työelämän konkareiden osaamista ja potentiaalia syrjitään. Avoimissa vastauksissa toistui, että työhaastatteluun on vaikeaa päästä vanhemmalla iällä, tai että rekrytointiprosessi on pysähtynyt siinä vaiheessa, kun ikä on tullut puheeksi, Myllyharju kertoo.  

Selvityksen loppuraportissa Lindström suosittelee anonyymirekrytointia: ”miksi olemme kiinnostuneita asioista, jotka eivät liity työn tekemiseen, kuten ikä, nimi tai sukupuoli”. Hän ei kuitenkaan pelkää sanoa, että joskus työn saamisen esteenä ovat muut syyt kuin ikä.  

– Rekrytointiprosessissa tulisikin kertoa, miksi ei tullut valituksi. Silloin hakijalla olisi paremmat mahdollisuudet kehittää itseään.  

Lindström ei ylipäätänsäkään pidä nykyisestä mallista, jossa työnhakuun liittyy pakkoelementti. Myös tulorekisterin hyödyntämistä tulisi kehittää. Oman haasteensa tekee myös se, että hallitus poisti keväällä 2024 työttömyyspäivärahan suojaosan eikä työnhakija voi ansaita edes 300 euroa kuukaudessa ilman, että työttömyysturva pienenee.  

– Osa-aikainenkin työ on parempi kuin ei mitään, Lindström napauttaa.  

Myös Myllyharjun mielestä suomalaista työmarkkinaa vaivaa on/off-ajattelu: joko töitä tehdään täyspäiväisesti tai sitten ei ollenkaan. Hän pitää siitä, että raportissa sivutaan erityyppisiä työllistämismahdollisuuksia.  

– Kevytyrittäjyys, yhteistyöllistäminen, vuokratyö, työntekijäpoolit, lyhennetty työaika, Myllyharju listaa.  

– Seuraava vaihe voisi olla, että ne myös löytyisivät koottuna jostain, jotta vaihtoehtoihin voisi tutustua.

Singaporesta Suomeen

Jossain vaiheessa selvitystä Lindström tajusi, että toimenpide-ehdotukset eivät voi koskea vain yli 55-vuotiaita. Kehityskeskusteluja työpaikoilla on jo käytössä, mutta ne tulee viedä pidemmälle – tai paremminkin aikaisemmaksi. Syntyi ajatus työurahuoltamoista.

– Asioihin täytyy puuttua jo nelikymppisenä ja miettiä, miltä työura voisi näyttää kahdenkymmenen vuoden päästä. Lisäksi työnantajan ja -tekijän rinnalle tarvitaan kolmas osapuoli, joka takaa luottamuksellisen ilmapiirin.

Myllyharju pitää mallia mielenkiintoisena ja uskoo, että sitä kohdin mennään. Myös MMA tarjoaa Työvalmennus Futuurin kautta jäsenilleen työurasuunnittelua. Yksin liittojen kontolle tehtävää ei voi kuitenkaan resurssipulan vuoksi jättää vaan työnantajan pitäisi olla talkoissa mukana.

– Toivon todellakin, että palveluita hyödynnetään. Vaikka takana olisikin pitkä ja menestyksekäs työura, valmennukset ja koulutukset eivät ole koskaan pahaksi taitavallekaan myyntitykille, Myllyharju vihjaa.

Lindströmin toinen ehdotus on niin sanotun Singaporen mallin muokkaus Suomeen sopivaksi. Keskiössä siinä on työantajan tuella toimenkuvan tai jopa työnantajan vaihtaminen työuran loppuvaiheilla niin, että työssä jaksaa pidempään.  

Mikä työelämässä sitten saisi jaksamaan?  

– Mahdollisuus vaikuttaa työntekemiseen ja -sisältöön, työn ja vapaa-ajan yhdistäminen sekä kuuluminen sosiaaliseen ympäristöön. Palkka tulee vasta paljon myöhemmin, ja usein siitä ollaan jopa valmiita hieman tinkimään, Lindström toteaa. 

– Konkareiden valtavaa työkokemusta voisi hyödyntää myös uusissa rooleissa kuten mentorina, perehdyttäjänä ja työn kehittäjänä, Myllyharju pohtii.

Asioihin täytyy puuttua jo nelikymppisenä ja miettiä, miltä työura voisi näyttää kahdenkymmenen vuoden päästä.

Jari Lindström

Kuva: Roni Rekomaa

Palikat kokoon

Lindström arvelee, että useat keinot ovat jo olemassa. Nyt ne tulisi ottaa laajemmin käyttöön. Ylipäätänsä hän kaipaa työelämään kokeilumieltä. Esimerkiksi saman toimialan sisällä koulutushynttyitä voisi lyödä yhteen tai pk-yritykset voisivat jakaa oppisopimuskoulutuksia keskenään.  

Myös tekoälyn hyödyntäminen kuuluu vahvasti visioon.  

Seuraava tavoite onkin, että selvityksen pohjalta käynnistettäisiin pilottikokeiluja. Esimerkiksi Yritys A:ssa hyödynnettäisiin työurahuoltamoa ja Yritys B:ssä ei, ja parin vuoden ajan seurattaisiin tuloksia. Työmarkkinaliitot ovat jo osoittaneet kiinnostusta, Jatkuvan oppimisen ja työllisyyden palvelukeskus Jotpa on valmiudessa ja Työterveyslaitos on työelämäosaamisensa puolesta näyttänyt peukkua. 

– Alkusyksystä jotain tapahtuu, Lindström lupaa.  

Myllyharju hämmästelee silti, että nykyhallitus on vähentämässä aikuiskoulutuksen määrärahoja ja purkamassa ammattiliittojen jäsenmaksujen verovähennysoikeutta. Myöskään puoliväririihessä ei löytynyt viitteitä Lindströmin selvityksen hyödyntämisestä. Myllyharju pahoittelee latteaa vastaustaan, mutta toteaa, että kyllä suomalaisessa asenneilmapiirissä on tilaus muutokselle.  

– Mielestäni selvitystyö on hyvä alkusysäys. Kaikkien pitää nyt pelata samaan maaliin, että saamme pidettyä osaajat töissä, Myllyharju toivoo. 

Samaa toivoo varmasti myös Jari Lindström. Hänen määräaikainen työsuhteensa päättyy vuoden lopussa.